torstai 26. tammikuuta 2012

Maalauskankaista

Täytyy tunnustaa, että itselläni on paha tapa tilaisuuden tullen kurkistaa näytteillä tai esillä olevien öljyvärimaalausten taakse! Olen kiinnostunut materiaaleista joille työ on tehty ja joskus on ollut pettymys huomata, että nimekäskin taiteilija voi tehdä hintavan työn kerrassaan kelvottomalle kankaalle.
Jos vain harrastelee ja tekee omaksi iloksi ilman myyntitarkoitusta niin on aivan sama vaikka piirtelee lumeen - nythän siihen on taas hyvät mahdollisuudet - mutta jos valmistaa taidetta myyntiin niin maalauskankaan on ehdottomasti kestettävä paljon muutakin kuin tiukkoja katseita.


Taidetarvikeliikkeet pitävät yleensä valikoimissaan halpoja puuvillakankaita koska ne menevät kaupaksi mutta puuvilla ei ole kestävä materiaali. Pellavaa sen olla pitää. Pellavan erottaa siitä, että se on takaa suurinpiirtein hiekan väristä ja loimi ja kude erottuvat selvästi.


Tässä kuvassa on hienompi ja karkeampi pellava. Lisäksi puuvillan ja pellavan erottaa siitä, että puuvilla repeää niin että rapsahtaa mutta pellavaa ei lujanäppisinkään saa repäistyä.  

Jos maalaa myyntitarkoituksessa niin kannattaa ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi ja hankkia ly-tunnus.Silloin voi tukkuliikkeestä (esim. Raamarit tai Tempera ) hankkia laadukkaampia kankaita tukkuhintaan. Tukkumyyjältä saa myös kaikista tarvikkeista tuoteselosteet ja käyttöohjeet sekä esim. maalausaineiden turvallisuusohjeet. Niitä on muuten vaikea löytää mistään. Taidemaailmassa taiteilijoiden ryhtyminen yrittäjäksi on ollut huonossa huudossa mutta järjen käyttöhän on aina sallittu ja kun voiton ja rikastumisen mahdollisuus on sitäpaitsi lähes olematon niin ei pitäisi ketään vaivata.

Maalauspellava kuuluu pohjustaa ja omasta mielestäni niin sileäksi, ettei kankaan rakenne näy valmiissa työssä. Muuten maalaus näyttää teolliselta tuotteelta. 3 - 4 kerrosta gessoa takaa sileyden, pienempiin töihin voi käyttää muotokuvapellavaa niin pääsee vähemmällä pohjustuksella.

Kun itse tekee niin tietää mitä tekee ja tämä koskee siis myös maalauspohjan valmistamista. Tähän vielä lyhyesti pellavan pingotuksesta kiilapuille: ensin tarvitaan mäntypuista oksatonta kiilalistaa jonka liitokset ovat  niin jämptit, etteivät ne liiku pingotustyössä ja kasaaminen onnistuu vain puunuijalla. Kaiken a ja o on, että kulmat ovat suorassa. Muuten kangas menee kurttuun ja kehystämisessäkin tulee ylitsepääsemätön ongelma.
Otetaan siis ristimitta.


Kankaan nitominen aloitetaan pidempien sivujen keskeltä.


Seuraavaksi niitataan lyhyet sivut keskeltä.


Tämän jälkeen pidempiä sivuja nidotaan vuorotellen kulmiin päin.


Kun pidempien ja lyhempien sivujen niittaamaton osa on samanpituinen, voidaan ne nitoa vastakkaisilta puolilta missä järjestyksessä hyvänsä. Lopuksi kiilat koloihinsa mutta niillä ei kangasta enää kiristetä vaan kankaan tulee olla tasaisen tiukka jo nitomisen jälkeen.


Itse olen lähes parikymmentä vuotta maalannut useimmat työni mustalla gessolla pohjustetulle kankaalle ja nykyään onnistuu monta kertaa jo 'alla prima' eli kerralla valmiiksi. Tai sitten pohjamaalaan kankaan tärpättilaseerauksella sopivan sävyiseksi tulevan työn sävyjä silmälläpitäen. Tai jos tietää, että tulee päällemaalausta tai työ muuten edistyy hitaasti niin on hyvä olla pohjalla laihempi maalikerros.
Pohjustuskerroksissa käytän valkoista gessoa ja vain viimeinen silaus mustalla koska se on paljon kalliimpaa. Moneen kertaan pohjustettuna ja välillä hiottuna maalauskankaasta saa todella sileän mutta myös liukkaan ja sen vuoksi se on syytä ennen maalausta vielä hioa hienolla hiomapaperilla niin johan väri tarttuu ja pysyy.





                                  


sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Something from my favorite painters...



sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Loppuvuoden juhlapyhät alkavat kohta olla vietettynä ja arki koittaa. Ateljeen nurkat ja seinät ovat onneksi täynnä enemmän ja vähemmän keskeneräisiä syyskaudella aloitettuja maalauksia ja niitä voi innolla ruveta viimeistelemään. Tässähän kohta on päivänvaloakin taas enemmän tarjolla kun kevättä kohti mennään.

Soon the holiday season is over and normal weekdays are ahead. Happily the walls and corners of my atelier are full of unfinished paintings started during the autumn so I can eagerly begin to finish them. It's a good thing that there is soon more and more daylight here in Finland as we are heading towards the springtime.