sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Von Wright-veljesten maalausiaheita etsimässä osa 2:Haminanlahti

Suomalainen maalais- ja maaseutumaisema sellaisena kuin sen vanhoissa maalauksissa tai mustavalkoisissa Suomi-filmeissä edellen voi nähdä on viimeisten vuosikymmenien aikana muuttunut melkoisesti. Monin paikoin kulttuurimaisemat ovat kokonaan hävinneet tai oikeastaan peittyneet. Syy tähän on ilmiö nimeltä pusikoituminen. Kun tämä kehitys on jo vuosikymmeniä jatkunut niin nyt ovat kasvikunnan isommat edustajat mänty, kuusi ja koivu päässeet puskien seassa hyvään kasvuun ja sehän tekee tästä ilmiöstä entistä pysyvämmän.

Tuo asia tuli taas mieleen kun aiemmin kesällä ajelin Kuopion Haminanlahden kylään Kallaveden länsirannalle katselemaan, miltä seudulla syntyneiden ja asuneiden Von Wright maalariveljesten kotiseutu nykyään näyttää. Veljesten Magnus (1805-1868),  Wilhelm (1810-1887) ja Ferdinand (1822-1906) lintu- ja maisemamaalukset ovat kaikille maalaustaiteesta kiinnostuneille tuttuja. Tuntuu kuitenkin, että nykypäivän Suomessa heidän isänmaallisuutta ja kotimaan luonnon ihannointia korostavia töitä ei ole enää arvostettu mikä tietysti kertoo enemmän tämän ajan ihmisistä kuin Von Wrightien taiteesta.

1800-luvun kulttuurimaisemaa ei Haminanlahden kartanon tienoilla enää huomaa. Jos ei ole asiaan sen kummemmin vihkiytynyt niin varmasti ajaa paikan ohi vain ihaillen hienoja järvimaisemia. Kartanon vanhasta vaaleanpunaisesta päärakennuksesta voi pysähtyessä nähdä kesällä vain vilauksen lehvästön välistä rannan tuntumassa kulkevalta tieltä. Kun kääntyy Karttulaan johtavalta tieltä maantielle jokaa kulkee Kallaveden länsipuolitse voi nähdä vilahduksen uudemman päärakennuksen päädystä. Kun tien ja kartanon välissä oleva pelto on istutettu kuuselle niin arviolta parin vuoden kuluttua ei näy sitäkään. Kartano uinuu siis luonnonhelmassa ja käsitykseni mukaan on taiteilijaveljesten suvun yksityiskäytössä nykyään, mikä on todella hieno asia. Taiteilijakoti on siis edelleen olemassa ja juuri oikeiden ihmisten omistuksessa. Kun on muutamissa taiteilijakodeissa käynyt, minne pääsymaksulla kaikki pääsevät niin eihän se enää ole taitailijakoti vaan turistirysä!

Kameralla pääsee tietysti tirkistelemään mutta eihän kaikkia kuviaan tarvitse levitellä. Kartanon nykymaisemat saavat siis jäädä minunkin puolestani rauhaan. Haminanlahden kylään on muutama vuosi sitten perustettu Von Wright-kulttuuripolku ja yksi polun haara johtaa kevyenliikenteen väylää pitkin rantaan, missä on kyltti ja siinä kaksi kuvaa Ferdinand Von Wrightin maalauksista joihin on ikuistettu maisema siitä kohdasta nähtynä Haminanlahden Hovin suuntaan. Siitä kuva.


Ja tältä näyttää maisema tänä päivänä.


Maisemat ovat siis edelleen todella kauniit joskaan eivät tietysti samanlaiset kuin 1800-luvulla. Jos olisi mahdollista katsella ja aistia näkymiä ja tunnelmia alueella niinsanotusti 24/7 ja eri vuodenaikoina niin varmasti kohtaisi näkymät samanlaisina kuin taiteilijat aikoinaan ovat ne realistiseen tyyliinsä maalanneet.

Itse Kuopiossa ollessa ihailin auringonlaskuja muutamana iltana pari kilometriä itäänpäin Haminanlahdesta toisen lahden rannalla. Taivas kaikkine sävyineen on sentään edelleen ihan se sama kuin 1800-luvulla Von Wrightien aikaan!


Taiteilijaveljekset maalasivat paljon myös muita näkymiä Kuopion seudulla esim. Puijolta. Tässä yksi todennäköinen maalauspaikka  Puijonsarvesta "nykykunnossa". (Huom. tässä Puijonsarvi on paikan nimi ei samanniminen hotelli vai mikä se on!)







tiistai 8. heinäkuuta 2014

VonWright- veljesten maalausaiheita etsimässä osa 1: Suopeltovuori

Lintumaalauksistaan paremmin tunnetut VonWright-veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand jotka olivat myös suomalaisen maisemamaalauksen uranuurtajia olivat kotoisin Kuopion Haminanlahdesta ja kotiseutu tuli myös hyvin esille heidän maalauksissaan. Oman maalausharrastukseni alkuvuosilta muutama vuosikymmen sitten muistan, että varsinkin Ferdinand VonWrightin "Naköala Haminanlahdelta" (1853) teki suuren vaikutuksen.

Niinpä päätin kesäkuussa 2006 kun Kuopiossa olin, että yritän tutustua aiheeseen ja kenties paikkaan paremmin. Ajattelin, että tällaiset Suomen maalaustaiteeseen valtavasti vaikuttaneet veljekset olisivat hyvin näkyvästi esillä savolaiskaupungin matkailu- ja kulttuuritarjonnassa. En kuitenkaan löytänyt juuri mitään tietoa taiteilijaveljeksiin liittyen. Eräässä taideliikkeessä omistaja kertoi, että Haminanlahden Hovi, millä nimellä paikka tunnetaan on veljesten jälkeläisten yksityiskäytössä ja he asuvat siellä. Eipä siis auttanut muu kuin hankkia kartta ja katsoa mitä se näyttäisi. Haminanlahden kylä löytyikin muutaman kilometrin päässä Kuopion keskustasta Karttulaan johtavan tien varrelta. Eikun sinne siis.

Heti paikalle ajaessa voi jo tunnistaa järven ja lahden, niemet ja saaret oikealla ja vasemmalla kohoavan Suopeltovuoren, mistä näköala siis tietojen mukaan on kuvattu. Vähän arvelutti kun paikalle ilmeisen äskettäin rakennettu valtatie ja kevyenliikenteen väylä rannan puolella oli pengerretty kalliomursekeella. Oliko näköalapaikka louhittu sinne? Ylös kun katsoi niin Suopeltovuoren rinteen täytti sankka kuusikko. Näkyisikö sieltä mitään? Parin ohiajelun ja maiseman haarukoinnin jälkeen mielestäni oikea kohta löytyi joten auto tien sivuun ja kapuamaan.

Valtavan korkea ei Suopeltovuori ole mutta pinta-alaltaan todella laaja. Kohdassa missä tulin mäen laelle näkyi vain puunlatvoja. Toisessa paikassa näkyi järvenselkää silmänkantamattomiin puiden välistä. Vastarannan korkea niemi ja saariakin näkyi jostain kohdasta mutta kaipaamaani maalauksen näköalaan sopivaa kohtaa ei löytynyt. Seuraavana päivänä ajoin vielä autolla mäen ylise kulkevan pikkutien mutta ei mitään nähtävää sieltäkään. Jälkeenpäin luin netistä, että samaisen vuoden 2006 lokakuussa oli Haminanlahteen perustettu VonWright-kulttuuripolku näköalapaikkoineen. Että silleen. Ajattelin!

Viime viikolla olin jälleen reissulla Kuopiossa. (Tyttären opiskelukaupunki on tässä vuosien varrella muuttunut hänen tämänhetkiseksi asuinkaupungiksi). Päätin siis tietenkin käydä tutustumassa jo lähes kahdeksan vuotta toimineeseen VonWright-kulttuuripolkuun. Paikkahan olikin minulle entuudestaan tuttu!

Haminanlahden Hovin kanssa ei tällä kulttuuripolulla ilmeisesti ole mitään tekemistä ja lähtöpaikka onkin tien toisella puolella samalla kohdalla sijaitsevan leirikeskuksen pihassa. Alkutaipaleella peltotiellä vastaan tuleva vanhempi pariskunta valistaa lenkkareihin ja t-paitaan sonnustautunutta taulumaalaria, että siellä on tänään märkää ja kaikenlaista ötökkää liikkeellä hirveästi. Polku on myös kivikkoinen ja tallaamisen seurauksena esille kohonneet juurakot haittaavat liian innokasta etenijää. Ensimmäiseltä näköalapaikalta näkyy v. 1848 tuulimyllyn paikalle rakennettu Haminanlahden Hovin uusi päärakennus.

                                                     

Polku jatkuu portaita pitkin alas rinnettä ja sitten vanhaa tietä pitkin Suopeltovuoren laelle. Siellä paikka näyttääkin tutulta ja maisema myös.



Mitään "Näköala Haminanlahdelta"-maalauksen kaltaista paikka ei tälläkään kertaa löydy. Sakari Topelius nimesi aikoinaan tämän maalauksen "Maamme-laulun seitsemänneksi säkeistöksi". Niin hienona työnä sitä on pidetty ja hienohan maalaus on. Kun Suopeltovuorella nyt ympärilleen katselee niin kokemus ei ole mitenkään järisyttävä. Jyrkänteen alapuolelta tasaisin väliajoin kuuluva ohiajavien autojen äänekäs hurina ei tunnelmaa mitenkään paranna.

Voi vain kuvitella minne maisema on hävinnyt. Taulun maalaamisen aikaan Suopeltovuori lienee ollut lähes puuton. Ainakin oman kotikyläni vanhoja valokuvia katsellessa huomaa, että lähimäet oli "parturoitu".  Sen ajan kuljetuskalustolla rakennus-, tarve-, ja polttopuu otettiin tietenkin läheltä.  Savon suurien järvien rannoilta uitettavat puut otettiin tietenkin rannalta ensimmäiseksi kun tukinuitot 1800-luvulla alkoivat. Suopeltovuorella on varmaan korkeampiakin paikkoja kuin nuo polun näköalapaikat ja kun Haminanlahteen johtava tie kulki tuolloin vuonna 1853 vuoren laella niin se on ollut yhtä naköalapaikkaa koko alue. Sieltä on siis varmaankin näkynyt taulussa järven keskellä olevan Salonsaaren ylitse. Kallaveden- Kuopion pohjoispuolella oleva- järvenselkä.

Jos haluaa saivarrella niin Suopeltovuori on niin karu, ettei siellä ole koskaan voinut kasvaa taulussa olevan kaltaisia valtavia petäjiä. Itsekin metsänomistajana on omien puiden kasvua tullut seurattua ja luokittelisin mäen" varttuneeksi kasvatusmetsäksi". Puut ovat lyhyitä ja rungot kieroja. Sensijaan Suopeltovuoren alla järven rantatöyränteellä kasvaa tänä päivänä tyvestä metrin paksuisia petäjiä. Pitkiä ja suoria kuin mastopuut. Latvuksestaan jo pyöristyneitä ikihonkia.


Ehkäpä maalauksen järvimaisema on vuoren laelta ja etuala- jossa näkyy myös lampaita- on kuvattu alhaalta entisenä lammaslaitumena toimineelta hakamaalta? Miten ihmeessä lamppaat olisi viety parin kilometrin päähän kivikkoiseen ja kuivaan metsään korkealle mäelle? Ja vielä. Maalauksessa Salonsaaren rannassa näkyy sinne juomaan tulleita lehmiä. Pitäisi olla todella hyvät kiikarit, että lehmä todellisuudessa näkyisi Suopeltovuorelta.

Niin tai näin. Taiteilijalla on aina se oma vapaus!
"Näköala Haminanlahdelta" kuuluu edelleenkin suosikkimaalauksiini.

ps. Tähän on näin jälkeenpäin lisättävä, että parempiakin näkymiä Suopeltovuorelta on Kallavedelle. Itse en vain osunut parhaimmalle näköalapaikalle mutta sehän tarkoittaa vain, että paikalla on syytä vierailla vielä kolmannen kerran.