keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Talven viettoa

Eilen sain Merja-vaimonikin houkuteltua lumiseen metsään. Ja maalaushan siitäkin syntyi. Tai paremminkin nopea luonnos.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Maalausaihe voi tulla joskus "ihan puskista". Yleensä tutuista pöpeliköistä!

Silloin tällöin sattuu, että eteensä saa maiseman tai näkymän mistä jostain syystä täytyy ruveta maalausta kyhäämään vaikka jo etukäteen tietää, ettei maalaukselle ole omasta mielestä oikein mitään käyttöä. Eli se ei oikein istu mihinkään näyttelyyn eikä sille ole helppo löytää ostajaa. Täytyy vaan saada maalata se!

Joulun alla vuoden lyhimpänä päivänä kävin katselemassa jokimaisemia lähiseuduilla ja samalla reissulla ajelin Kouvolan ent. Anjalankosken ent. Sippolan Hirvelän kylään tien vieressä olevalle mäelle joka muistaakseni ennen tunnettiin nimellä Pappilankalliot. Paljonhan siinä on vanhoja rakennuksia - lieneekö vanha pappilakin - ja olen siinä aiemminkin usein käynyt. Koskaan ennen en ole kiinnittänyt huomiota entisen kaupan ulko- ja varastorakennuksiin (?). Eipä kyseisillä rakennuksilla näin digitalisoitumisen aikakudella (!) enää mitään virkaa voisi ollakaan, kas kun ovat siinä säilyneet. Sydäntalven aurinko värjäsi taustalla näkyvän kylänotkelman oranssilla hehkullaan mutta nyt nuo isomman rakennuksen varjossa olevat rakennuksen ryökäleet peittivät näkymän. Sen takia varmaan ne nyt huomasinkin! Näytti, että niiden tummaksi patinoituneet punamultaseinät heijastelivat etualan vähäisen lumenkin omituisen tummaksi vaikka yläpuolella oli hohtavan sininen taivas. Yleensähän niin synkkää talvipäivää ei olekaan, etteikö lumi olisi vaaleampaa sävyltään kuin taivas. Jotenkin paikanpäällä arvelin, että joudun vetäisemään näkymästä joskus maalauksen. Ja niinhän sen sitten vetäisin!


Ateljeeni ikkunoista näkyy parinsadan metrin päässä peltojen takana jyrkkä metsäinen, kivikkoinen ja korkea mäenrinne. On kyseenalainen ilo itse omistaa tuo kivinen kuusikko ja mäen laella kallioinen männikkö! Mutta rinteestä löydän onneksi maalausaiheita aina tarpeen mukaan. Vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen sekä kelien vaihtelu tietenkin vielä moninkertaistaa aiheiden valikoiman. Alkutalvi on mielenkiintoista aikaa kun joskus on lunta sopivan vähän tai paljon ja välillä ei yhtään. Maisema on melkein joka päivä erilainen ja tutuissa maisemissahan sen huomaa entistäkin helpommin.


Tässä uuden vuoden lumia. Tätä on tarkoitus vielä viimeistellä kunhan lumet vähän kuivuvat.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Talvimaisemia


Kuusikon reuna


Kivet metsäaukiolla


Joenrannat