maanantai 23. maaliskuuta 2015

Luonnonvaloa

Vanhojen mestareiden maisemamaalauksissa kiinnittää aina huomiota valo ja sen eri sävyjen käyttö. Valon ja varjon vastakkainasettelua viljellään runsaasti ja varsinkin ilta-auringon oranssinkeltaista hehkua on usein lisätty vaikkapa vain pieneen osaan maalausta. Puunlatvoihin, rakennuksen seinään, rantakiviin tai kauempana näkyvään taustamaisemaan jne. Amerikassa syntyi 1800-luvun lopulla oikein maalaustyylejä kuten luminismi ja tonalismi valon kuvaamiseen ja kyllähän Suomen kultakauden maisemamaalaritkin valoa kaikkine sävyineen osasivat kuvata.

Omien kokemuksieni perusteella on mieleeni painunut, että erikoisia valaistusolosuhteita on maaliskuun 20. päivän tienoilla klo 18.00! Siis auringonlaskun aikaan. Ja huhtikuun alkuun asti niitä riittää. Samoin syyspuolella syys/lokakuun vaihteessa. Tosin silloin on usein vielä sen verran vihreää luonnossa, että se latistaa värejä. Lumeton kevätpuoli on parempi.

Eilen illalla lähdin "ulkoilemaan" kun näytti viiden maissa, että taivaanranta voisi avautua. Auringonlaskun lisäksi tarvitaan siis myös pilviä värin tuottamiseen. Kiirettä täytyy myös pitää sillä ilmiö kestää vain minuutteja eli siinä ei ehdi nähdä kuin yhden paikan näkymät. Lisäksi paikka pitäisi olla muuta ympäristöa korkeammalla. Sitten vaan herkeämättä tuijottaa ja painaa mieleensä mitä näkee. Kuviakin voi ottaa. Tässä siis eilisen illan näkymiä, varsinaiset taulunaihe-kuvat jääkööt tänne laittamatta...


Että jos tämännäköinen on auringonlasku...


...niin tältä näyttää punerrus petäjien kyljissä.


Viiden minuutin sisällä auringonvalo sammui ja pilvistyi.  Kelopuustakin tuli taas melkein musta.




lauantai 21. maaliskuuta 2015

Koivu

Koivu on kaunis puu. Monen mielestä puulajeista kaikkein kaunein. Maalauksen aiheenakin suosittu ja tykätty.
Kaikkitietävä nykytaideihminen saattaa ihmetellä, miksi maalata puunkuvia? Mutta mitä järkeä on yrittää selittää asioita muille ihmisille? He jotka ovat samaa mieltä jo tietävätkin asian ja erimieltä olevathan eivät edes halua tietää saatikka ymmärtää asiaa!

Omassa maailmassani koivupuuhun saa tutustua joka kevät oikein kouriintuntuvasti ja pintaa syvemmältä kun täällä maalla koivuklapi on tärkeä lämpöenergian lähde! Luonnon keskellä eläessä tulevat maalausaiheetkin tietysti ympäröivästä luonnosta ja usein tulee valkoisia koivunrunkoja tauluhin sutikoitua. Tarkoitus ei ole maalaustyyliäni tuputtaa kenellekään mutta tässä vuosien mittaa olen kehitellyt "patenttiratkaisun" miten koivunrunko on kätevintä maalata.

Elikkä: Koivun rungossa on kolme värisävyä. Valoisa puoli, varjon puoli ja katsojaa kohti oleva heijastus. Vedän siis kankaalle kolme väriä: valoisa on lievästi oranssin/keltaokran sävyinen, varjo lievästi sinivioletti (pilvisenä päivänä siniharmaa) ja heijastus on tietysti vitivalkoinen.


Sen jälkeen pystysuuntaisin siveltimen vedoin yhdistän eri sävyt niin, että ne hyvin sulautuvat toisiinsa.


Koivussa oksat ovat säännöllisen epäsäännöllisesti sijoittuneet runkoon ja rungon pyöreydestähän johtuu, että puuta katsoessa useimmat oksantyvet sijoittuvat rungon reunaan.


Kun runko on valmis ei oksia kannata ruveta vetelemään vaan ne kannattaa tehdä lopuksi märkää märälle-tekniikalla.


Taustaa maalatessa on hyvä sijoittaa maiseman tummin kohta koivunrungon kohdalle. Se saa puun tulemaan entistä paremmin esiin. ( jos se ei luonnossa siinä kohdassa olekaan niin aina voi käyttää taiteilijan vapautta. Eikä kerrota taulunkatsojille !)


Puunrungon ja taustan yhtymäkohta on maalaustyön mielenkiintoisin vaihe.



Sininen taivas on jotenkin niin nähty, että yleensä teen taustataivaasta pilvisenvaalean etenkin koivutauluun. Oksien ripeltäminen onnistuu kun pienestä kärkisiveltimestä leikkaa 90% harjaksista pois ja ottaa paksun nokareen maalia siveltimen kärkeen. Sitten vetäessä vielä pyörittää sivellintä sormien välissä niin tulee kaikenkäkkyräisiä oksanmutkia!







maanantai 16. maaliskuuta 2015

Maaliskuun aamu

Täälläpäin - parikymmentä kilometriä Suomenlahden rannikolta sisämaahan päin - on vielä lunta varsinkin metsässä. Ja hankikelit "aivan mahtavat" aamuisin joten kävellen pääsin tänä aamuna kiertämään kilometrin päässä olevan Vahjärven. Tässä maisemia aamulenkiltä. Eipä tarvitse erämaamaisemia kaukaa hakea!









perjantai 6. maaliskuuta 2015

Näyttely

Öljyvärimaalauksiani on esillä Turussa Galleria Galileissa (Linnankatu 33) huhtikuun 12.päivään asti.