torstai 12. huhtikuuta 2018

Mihin taiteilija rahaa tarvitsee!

Maailmanmeno tuntuu kiinnostavan ja kun kotimainen uutistarjonta monta kertaa jättää kysymyksiä ilmaan niin tulee seurattua useita ulkomaisia uutissivustoja netissä.

Tänään BBC:n sivulta löytyi maailman uutisten lisäksi juttu siitä, miten taiteilijat suhtautuvat asiakkaisiin jotka odottavat taiteilijoiden työskentelevän ilmaiseksi. (!)  Ryan Estrada-niminen taiteilija oli kerännyt twitter-tililleen taiteilijoiden saamia kommentteja asiasta:

   "I will not be able to pay any amount of money to the artist in my current position, I am saving money for a trip to Japan!"

   "People are doing art for the love of it, if you are doing art for money please quit and do something else!"

  "You must do it because you love it and not because you're in money hunger!"

   and so on...

Tuossa muutama jutussa ollut kommentti...voiko tosiaan olla niin, että monien mielestä on väärin jos taiteilija saa rahaa/toimeentulon työstään? Tietysti on kaikenlaista taiteilunlajia (maailmanparantajia) ja monenmoista taiteilijaakin (työt ei edes menisi kaupaksi) mutta röyhkeältä kuulostaa toisen työn arvon nollaaminen. Ja jos tuolle linjalle lähdetään niin tulee tässä mieleen muutamakin muiden alojen homma josta itse en maksaisi yhtään mitään ja siksi saavatkin minun puolestani olla.










maanantai 9. huhtikuuta 2018

Talvimaisema

Talven aikana kun tuli monen monta kertaa käppäiltyä metsässä parin kilometrin päässä erään vanhan pystyyn kuivettuneen kuusen ohi ja tuli sitä aina katseltua niin niinhän siinä sitten kävi, että puuvanhus päätyi aiheeksi öljyvärimaalaukseeni.


Taululleni luultavasti käy niin, että se joutuu/pääsee esille - vaikka talvimaisema onkin -Moision Taidekesään Elimäelle. Siellä talvisen kuusimaisemani voi bongata sitten 5.5.-31.8. välisen ajan.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

"Lähimaisemia"

Nykyään kun kaikki lähi-alkuiset asiat ovat kovassa huudossa niin varmaan voi maisemamaalarina sepittää tarinaa lähimaisemistaankin.

Ateljee-galleriani vieressä tien toisella puolella olevilla pelloillani on useampikin kivikkoisia, erilaisia puita ja pensaita ja heinikkoa kasvavia peltosaarekkeita.


Pihlajat ovat näkyvimmät puut mutta myös vaahtera, tammi, pikkukoivuja, pajuja, tuomia ja yksi erittäin väkeviä hedelmiä kasvava omenapuu löytyy. Katajia tietysti sekä oksaisia kuusia ja pari männynkäppyrää. Ja kivikkoa on niin maan sisällä kuin päälläkin. Vaimoni kertoman mukaan eräs geologian harrastaja oli maantiellä kerran innoissaan kuvaamassa näitä "postglasiaalisia moreenimuodostelmia". Onneksi en itse sattunut paikalle. Olisin varmaan ilonpilaajana tokaissut, että melkein kaikki näkyvissä olevat kivet siihen on laittanut "kuusikymmen-lukulainen caterpillari". Kun pelloilta on löytynyt kivikauden esineistöä niin arkeologi ja sen asian harrastajiakin on paikalla pyörinyt. Itse näitä lähimaisemia tulee katseltua milloin traktorin hytissä tai puimurin pukilla. Kesäiltaisin tulee siellä käveltyä ja talvipäivisin liikuttua kelien mukaisilla välineillä.


Pitkään olen ihmetellyt kun näistä lähinäkymistä ei juuri koskaan ole syntynyt maalauksia muutamaa pihlajankuvaa enempää. Tiedä sitten onko kesänkaipuu jo niin kova vai mistä johtuu, että viime aikoina on monta kertaa tullut mieleen kuinka hyvältä nuo puut ja puskat näyttävät kesäillan hämärässä kun aurinko on laskemassa/laskenut ja valo tulee pohjoisen puolelta. Niinpä lähimaisemista on nyt alkanut syntyä maalauksiakin. Tällä kertaa useita. Muutama pieni on jo saanut kehyksenkin.





lauantai 17. helmikuuta 2018

Winterwonderland

Mitä paremmin maalari malausaiheeseensa tutustuu, sitä paremmat edellytykset ja mahdollisuudet on saada aikaan onnistunut maalaus. Ei liene kovin suuri viisaus tuo.  Maisemamaalarit - niinkuin kaikki muutkin -tietävät, että Suomessa lumi haittaa luonnossa liikkumista varsinkin talvisin. Koskematonta ja kaunista lumista luontoa harvoin löytyy tien vieriltä tai tuvan takaa joten jotenkin täytyisi päästä luonnon uumeniin kunnolla. Sukset on huono väline mennä maisemankatselu mielessään hankien keskelle. Väkisinkin tulee hätäinen hikilenkki siitä. Omalta pihaltani ja ateljeeni ovelta on metsään n 50 metriä. Kesäisin ja syksyllä sinne tulee mentyä päivittäin patikoimaan ja tänä talvena kun lumi on lisääntynyt pikkuhiljaa, olen onnistunut pitämään polkuni käveltävässä kunnossa koko talven.
                               

Kun saa kaikessa rauhassa kulkea talvimaisemassa niin siinä ehtii ympäröivään luontoonkin tutustumaan kunnolla ja joka päivä löytää tutuistakin maisemista jotain uutta. Kameran käyttökin onnistuu huomattavasti paremmin kun ei tarvitse umpihangessa tarpoa. Vaikka pidänkin itseäni ikäisekseni paitsi sinnikkäänä maanviljelijänä niin myös hyväkuntoisena maisemamaalarina niin maalausvälineiden rahtaaminen kauas metsään ja maalaaminen siellä ei ole mitenkään houkutteleva eikä realistinen vaihtoehto. Mielestäni on järkevämpää maalata sisätiloissa kun on mahdollisuus käydä maastossa paikkoja katsomassa tarpeen mukaan. Siinä ajassa kun hankien keskelle perustaa maalaustukikohdan, pääsee kuvan pohjalta ateljeen puolella jo pitkälle. Uskallankin väittää, että puheet paukkupakkasilla metrisen hangen keskellä maalaamisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Eivätkä nykyisin käytössä olevat taiteilijaöljyvärit edes taivu kylmässä maalaamiseen.


Tällä hetkellä lumisessa luonnossa pienet kuuset ovat parhaannäköisiä kun tuuli ei ole niistä lumia karistellut. Ja niitä riittää...









Kivet metsässä on maalausaiheena kestosuosikkini. Eivätkä ne kivet  talvellakaan hassumman näköisiä ole.










sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäinen maalaus

Ensimmäinen tälle vuodelle signeeraamani taulu valmistui pari päivää sitten. Tämän talven vesisateissa ei juuri ole maisemia tarvinut mennä ulos ihailemaan vaan maalausaiheita on täytynyt vetäistä omista kuvakokoelmista. Niistä kun aiheen valitsee niin voi tehdä tähän aikaan vuodestakin vaikka kesäisiä kuvia.