Olen aina ihaillut vanhojen taulujen kehyksiä. Kukapa ei olisi! Jonkun verran on tullut jostain aina raahattua niitä kotiinkin ja kehystyksistä niitä on jäänyt itselle. Juuri minkäänlaista käyttöä ei niille kuitenkaan ole ollut sillä en ole omia maalauksiani niihin saanut oikein sopimaan. Ovat liian erilaisia. Eikä niitä viitsi ruveta tuunaamaan, pilalle vain menisivät.
Omia ostolistasta kasailtuja tai itse sahailtuja sen sijaan voin huoletta "päivittää". Jos kehys on kolhiintunut tai sen väri ei miellytä niin eikun paksua maalia päälle. Musta on hyvä väri tässä tapauksessa, tuoreeltaan sitä voi heti raaputella niin saa allejäävää kulta- tai hopeasävyä esiin ja maalin kuivuttua kehyksen "vanhentamista" voi jatkaa hiomapaperilla ym.
Italiankielistä sgraffito-sanaa käytetään tekniikasta missä vanhoja taidekehyksiä rapsutetaan jotta saadaan esiin mitä päällimmäisen patinakerroksen alla on. Oma tekniikkani ei siis ole varsinaisesti samaa koska hyvin tiedän mitä sieltä maalaamani kerroksen alta löytyy!
Toinen käytetty tekniikka on nimeltään granito missä taas vanhaan kehykseen tehdään uutta pintarakennetta, väria ja kuvioita eri tavoin. Esim erilaisilla työkaluilla voi "nuijia" kuvioita jne. Itse olen tehnyt sapluunoita. Terävillä askarteluveitsillä tukevahkoon muovikalvoon niitä on helppo tehdä.
Värin levittäminen on tehtävä töpöttelemällä, ettei väria pääse vahingossakaan sapluunan alle.
Saplunakoristelu on jotenkin paljon luonnollisemman näköinen kuin maalatut koristelut.
