Pikkutaulujani Loviisan Kappelissa.
teehelmi.fi
tiistai 29. joulukuuta 2020
sunnuntai 18. lokakuuta 2020
maanantai 28. syyskuuta 2020
torstai 2. heinäkuuta 2020
Galleria Luoma avoinna heinä/elokuun ajan.
Joka päivä. Klo 12 - 16. Muulloinkin voi ihan hyvin tulla kun vain ilmoittelee niin sovitaan p. (0405024622). Ateljee-galleria kun sijaitsee täällä maaseudulla kaukana kaikesta niin - tuli tästä koronakesästä mieleen - meilläpäin ei väenpaljoudesta ja tungoksesta ole pelkoa.😃. Gallerian tiloista löytyy myös Luoma design- käsityö- ja designshop.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2020
Luoma Design
Arvoisat lukijat. Tervemenoa tutustumaan tyttäreni Niina Luoman verkkokauppaan!
Dear readers. Take a look at the online shop of my daughter Niina Luoma!
https://www.luomadesign.fi/
Kotipihalta
Välillä tulee tehtyä maalauksia ilman sen kummempaa tarkoitusta. Tuntuu vaan siltä, että aihe on maalattava jotta saa sen pois mielestä! Varsinkin tänä keväänä kun maailmanmeno on mennyt näin erikoiseksi - toivottavasti ei mene enää yhtään tämän erikoisemmaksi - tuntuu ihan samalta mitä nyt maalailee kun kaikki on peruttu ja pysähtynyt. Ateljee ei ole auki. Ei tänne tosin ole kukaan ollut pyrkimässäkään. Ajan viettäminen kotona ei ole meillä ollut ongelma vaan normaali olotila hiljaisen maalaiskylän asukkaille. En tiedä johtuuko tuosta mutta voi olla, että omaa pihapiiriäänkin tule katseltua nyt tarkemmin! Lumettoman talven jälkeen huhtikuinen räntäkuuro melkein piristää. Yhtenä päivänä tuota luonnonilmiötä sai ihmetellä kotimme ikkunasta pihan yli missä näkyy entinen maatalousrakennus jossa siis nykyään on ateljee-galleriani.
Ja se oli sitten olevinaan niin ihmeellistä, että piti näkymästä ihan taulu maalata. Nopeasti ja vähän isokokoisempi kun käteen osui maalauspohja jolla oleva työ ei ollut vuosiin edistynyt. Niin sen päälle tuli sutikoitua. Lumihiutaleitakaan ei malttanut ruveta siveltimellä töpöttelemään vaan kahdeksan sormenpäätä valkoiseen maaliin ja sitten "pianistin" otteella täplät tauluun. Nyt kun kerran pitää kädet pestä parikymmentä kertaa päivässä niin eipä ehtinyt titaanivalkoinen näppeihin kuivettumaan.
maanantai 23. maaliskuuta 2020
Edellisessä blogissa olen näköjään maalaillut naisfiguuria ja luvannut kuvaa valmiista kehystettynä...joten tässä pari. Itse maalatuissa ( ja raaputetuissa ) kehyksissä. Juuri tähän päivään kaiken tämän keskellä kun vielä jotenkin paremmin sopivat tällaiset valoisat kesäiset kuvat.
Nyt voikin sitten kysyä kun mielelläni henkilökuvia maalaan niin miksi ne näyttävät esim tällaisilta? Romantisoitua kaunotaidetta. Tai ainakin sellaista olen tavoitellut! (heh). Sen voin sanoa, että asiaa on kyllä tullut paljon pohdittua ja kokeiltua. Paremmin tilannetta voikin selvittää kun sulkee pois, millaisia henkilökuvia sitten en voi/viitsi/halua maalata.
1. Olen sitä mieltä, että tauluun sopii paremmin nais- kuin miesfiguuri! Siitä ei kannata sen enempää saivarrella.
2. Muotokuva on tietysti maalarin taidonnäyte...se vaan, että potrettia pitäisi sitten jonkun haluta ja tilata ja vaikka kuinka hieno olisi niin sillä on maalauksena merkitystä vain yhdelle tai enintään muutamalle ihmiselle. Suuritöisiäkin ovat. Miksi tehdä niitä huvikseen nurkkiin kuleksimaan?
3. Nykyään näkee maalattavan paljon tauluja, joissa on kuvattuna suurikokoinen kasvokuva. Siis taulu ihmisen naamataulusta! En oikein ymmärrä.
4. Sellaisiakin maalataan missä on immeinen ilman vaatteita. Ei ole minun juttuni. Ihmisen iho ja sen eri sävyt on tosin se kaikkein eniten maalareita kiinnostava ja kaikkein vaativin aihe. Mielestäni jo pelkän käsivarren maalaamisessa saa tuntumaa ihmisen "nahkan" värisävyihin ja anatomista haastettakin siinä on riittävästi
5. En halua maalata rumia tai epämiellyttäviä henkilökuvia. Ei vaan onnistu. Ja piste.
6. Maalareille aina toitotetaan, mitä sanomaa heidän tulee taiteessan tuoda esille ja kuinka tulee olla sen pienen ja tavallisen ihmisen asialla. Vaaditaan kärsimään maailmantuskasta ja parantamaan maailmaa maalauksillaan. Pitäisi maalata tauluja joita sitten kuitenkin vain harva on edes ymmärtävinään. Ne jotka tuollaista toisilta vaativat ja arvostelevat voivat kokeilla itse! Sitäpaitsi öljyvärimaalaus on kallista puuhaa missä tarvitaan pellavaa, puutavaraa, pigmenttiä, pensseliä jne. eli lienee kestävämpää kehitystä kun räpsii vaikka niitä digikuvia ihmisistä arkensa keskellä. Nyt menee monimutkaiseksi. Tarkoitus on saada selitettyä, että ainakin omalla kohdallani jotta saa ne pelit sun pensselit maalaamista varten hankittua niin on maalattava tauluja jotka on mahdollista saada kaupaksi!
Listaa voisi jatkaa mutta tuostakin selviää, että ei sitä maalausaihetta henkilökuvaan ole olemassakaan. Se pitää ihan itse keksiä eli luoda.
perjantai 28. helmikuuta 2020
Figuratiivinen maalaaminen
Kivikauden luolamaalauksistakin sen jo näkee ja maalaustaiteen historiassa se kerrotaan, että maalaustaiteen tehtävä on alunperin ollut ihmisen kuvaaminen. Nykyään termillä "figurative art" tarkoitetaan kaikkea esittävää taidetta ennen abstraktia taidetta. Tämän päivän henkilökuvista myös termiä "modern figurative art". Jonkun tilaston mukaan henkilökuva on nykyään neljänneksi suosituin aihe maalauksissa. (Eikä tuohon sisälly nude-maalaukset jotka ovat listalla alempana.)
Ja kuten voi arvata naisfiguurit ovat olleet suositumpia kuin äijäinkuvat.
Usein sanotaan, että jos osaa/opettelee maalaamaan ihmisen niin sitten onnistuu kaikki muutkin aiheet. Itsellänikin on erinäköiset puetut naisfiguurit olleet maalausaiheena jo parikymmentä vuotta ja olen aiheesta kehittänyt versioita jotka syntyvät ns. "omasta päästä". Asiaan on tietenkin vaikuttanut myös se, että naisfiguuri on ollut myös hyvin myyvä aihe. Maalaushommaa kun harjoittaa omalla kustannuksellaan niin rumien ja ahdistavien yhteiskuntakriittisten taulujen maalaamiseen ei kalliita öljyvärimaalauksen tarvikkeita ole vara törsätä. Eikä siihen ole kyllä taipumustakaan! Tietysti miehenä on huomannut, kun maalaa edes tyylitellyn naisfiguurin niin kaikenlaiset hihittelijät, mielensäpahoittajat, feministit, kriitikot ym saavat vettä myllyynsä mutta yrittäkööt tulla itsensä kanssa toimeen...
Joskus kävijät ateljeessani kysyvät, mikä on oma suosikkitauluni ja tällä hetkellä se on tämä pari vuotta sitten maalattu kesäillan kuvaus.
Asiaan vaikuttaa varmaan se, että malli on oma (siis meidän emäntä) ja myös maisema on tuosta omalta pellolta! Kun kesäiltana tuolla paikalla taivaanranta alkaa luoteesta kirkastumaan niin aina on ollut poutasäätä tiedossa.
Ateljeessani figuratiivisia on nykyään aina valmistumassa tai valmiina. Kehystettynä tai kehystä odottamassa.
Hattu - jonkinlainen floppy hat - vetäistään kankaalle ensimmäiseksi. Yleisö kun ihmettelee aina, että kuka taulussa on niin naama pitää saada piiloon. Eikä vieraan ihmisen kuvaa kukaan ostaisi.
Vaatteeseen voi käyttää paksulti maalia niin näyttää enemmän "kretongilta"
Taustavärillä voi hahmon ääriviivoja vielä justeerata ja väripintojen rajakohta on maalauksessa ratkaiseva kohta.
Mustaksi pohjustettu maalauspohja on helppo signeerata heti tuoreeseen maaliin.
Ja kuten voi arvata naisfiguurit ovat olleet suositumpia kuin äijäinkuvat.
Usein sanotaan, että jos osaa/opettelee maalaamaan ihmisen niin sitten onnistuu kaikki muutkin aiheet. Itsellänikin on erinäköiset puetut naisfiguurit olleet maalausaiheena jo parikymmentä vuotta ja olen aiheesta kehittänyt versioita jotka syntyvät ns. "omasta päästä". Asiaan on tietenkin vaikuttanut myös se, että naisfiguuri on ollut myös hyvin myyvä aihe. Maalaushommaa kun harjoittaa omalla kustannuksellaan niin rumien ja ahdistavien yhteiskuntakriittisten taulujen maalaamiseen ei kalliita öljyvärimaalauksen tarvikkeita ole vara törsätä. Eikä siihen ole kyllä taipumustakaan! Tietysti miehenä on huomannut, kun maalaa edes tyylitellyn naisfiguurin niin kaikenlaiset hihittelijät, mielensäpahoittajat, feministit, kriitikot ym saavat vettä myllyynsä mutta yrittäkööt tulla itsensä kanssa toimeen...
Joskus kävijät ateljeessani kysyvät, mikä on oma suosikkitauluni ja tällä hetkellä se on tämä pari vuotta sitten maalattu kesäillan kuvaus.
Asiaan vaikuttaa varmaan se, että malli on oma (siis meidän emäntä) ja myös maisema on tuosta omalta pellolta! Kun kesäiltana tuolla paikalla taivaanranta alkaa luoteesta kirkastumaan niin aina on ollut poutasäätä tiedossa.
Ateljeessani figuratiivisia on nykyään aina valmistumassa tai valmiina. Kehystettynä tai kehystä odottamassa.
Muutama kuva tänään maalatun valmistumisvaiheista. Muutaman päivän kuluttua vielä viimeistelen sen ja kehystän. Ja laitan tänne kuvan valmiista työstä.
Hattu - jonkinlainen floppy hat - vetäistään kankaalle ensimmäiseksi. Yleisö kun ihmettelee aina, että kuka taulussa on niin naama pitää saada piiloon. Eikä vieraan ihmisen kuvaa kukaan ostaisi.
Ylävartalon siis käsien asettelu maalaukseen on hankalin vaihe...niitä voi ja joutuu maalauksen edetessä korjailemaan.
Vaatteeseen voi käyttää paksulti maalia niin näyttää enemmän "kretongilta"
Taustavärillä voi hahmon ääriviivoja vielä justeerata ja väripintojen rajakohta on maalauksessa ratkaiseva kohta.
Mustaksi pohjustettu maalauspohja on helppo signeerata heti tuoreeseen maaliin.
sunnuntai 19. tammikuuta 2020
Taide on bisnestä. Ennemmin tai myöhemmin!
Vaikka oma leipälajini on taulujen maalaaminen niin olen aina ajatellut, että musiikin puolelta löytyvät maailman suurimmat taideteokset ja niiden tekijät. Tarkoitan säveltäjiä. Jos tuohon otsikkoon oikein kaukaa lähtee hakemaan niin Italia, joka on monen klassisen oopperan synnyinmaa niin siellä omana aikanaan säveltäjät itse eivät nauttineen teoksistaan suurinta menestystä. Näin kerrotaan. Suurimman ihailun, kansansuosion ja vaurauden saivat osakseen oopperoiden esittäjät, laulajat. Varsinkin usein traagisen naispääroolin esittäneet sopraanot. Tarinan - jonka siis kuulin kun klassisen musiikin toimittaja radiossa biisien välissä pakinoi - mukaan monet oopperat jopa syntyivät siten, että suuret diivat kutsuivat säveltäjän palatsiinsa ja ilmoittivat minkälaisen tarinan ja minkälaisen roolin he seuraavaksi haluavat ja minkälaisia aarioita he siinä haluaisivat kiekaista. Säveltäjä sitten teki työtä käskettyä. Onneksi sentään oikeus yleensä voittaa eli kun esittäjiä tuli, meni ja unohtui niin tekijät ovat jääneet historiaan elämään. Vaikka siis tunnetutkin oopperat syntyessään ovatkin olleet yleisön viihdyttämistä, kansansuosion kalastelua ja laskelmoidun kaupallisia niin ei kukaan voi sanoa, etteivätkö ne olisi tänä päivänä suurta taidetta. Ja kaupallista kuin mikä.
Maalaustaiteessahan samanlainen ilmiö on kun maalaria ei omana aikanaan arvosteta, hänestä ei tykätä eikä hyväksytä mutta myöhemmin meno muuttuu täysin. VanGoghin tarina on loppuunkaluttu ja kaikille tuttu. Paljon mielenkiintoisempi tapaus on Amedeo Modigliani. Hänen teostensa kalleimmat hinnat huitelevat nykyään parinsadan miljoonan dollarin paikkeilla. Hyvä kotimainen esimerkki on tietysti Helene Schjerfbeck. Vaikka hänen elämästä ja työstä ei tässä maassa yksimielisyyteen näköjään koskaan päästä niin parastaikaa näyttelyllä ja elokuvalla rahastetaan hyvät pääsylipputulot jne...ja on lotttovoitto omistaa Schjerfbeckiä!
Äskettäin oli täkäläisessä sanomalehdessä juttua taiteen ostosta, myynnistä ja taiteeseen sijoittamisesta. Tyypillisesti ei ollut mitenkään yltiöpositiivinen juttu kun eihän siihen ole aihettakaan! Kuka nyt tauluja ostaisi ja mitä tauluja edes uskaltaisi ostaa kun ovat sijoituksena huono. Helsingin huutokaupat tuntuvat pienen sisäpiirin laskelmoidulta puuhastelulta, mitä ne varmaan ovatkin. Ilman lehtijuttujakin kaikki tietävät, että tässä maassa ei taiteella elä taiteilijat eivätkä galleriat. Tuskin kirpputorien pitäjätkään kun vanhalla risalla maalauksella saa viisi euroa. Tällä menolla taidebisnes loppuukin tässä maassa. Ja sitähän täällä on vuosikymmenet haluttukin. Oikein yrittämällä yritetty. Tässä maassahan kaikkein parhaiten osataan se kun asia kuin asia pannaan oikein kunnolla överiksi! Kaikkea kaupallisuutta taiteessa ja taulujen kaupustelua on tietyt piirit kilpaa vuosikausia arvostelleet, haukkuneet ja mollanneet. Luulisi nyt olevan tyytyväisiä kun tavoite alkaa olla saavutettu! Tosin maailma on muuttunut ja lehti on kääntymässä tässäkin asiassa, harmi vaan kun maalaustaide ei oikein pärjää nykymenossa.
Samaan aikaan maailmalla - The Contemporary Art Market Report 2019 mukaan - viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on tuona aikana maalatun taiteen myynti maailmassa kaksinkertaistunut ja luvut ovat edelleen rivakassa kasvussa. Varsinkin Atlantin toisella puolella ja Aasiassa.
ps. Tänään on 25. helmikuuta ja teenpä lisäyksen tuohon kun huomasin juuri, että taidekauppa on kuin onkin saamassa tuulta siipiensä alle täällä Suomessakin. Ainakin jos on uskominen ylen uutisointia.
https://yle.fi/uutiset/3-11224297
Maalaustaiteessahan samanlainen ilmiö on kun maalaria ei omana aikanaan arvosteta, hänestä ei tykätä eikä hyväksytä mutta myöhemmin meno muuttuu täysin. VanGoghin tarina on loppuunkaluttu ja kaikille tuttu. Paljon mielenkiintoisempi tapaus on Amedeo Modigliani. Hänen teostensa kalleimmat hinnat huitelevat nykyään parinsadan miljoonan dollarin paikkeilla. Hyvä kotimainen esimerkki on tietysti Helene Schjerfbeck. Vaikka hänen elämästä ja työstä ei tässä maassa yksimielisyyteen näköjään koskaan päästä niin parastaikaa näyttelyllä ja elokuvalla rahastetaan hyvät pääsylipputulot jne...ja on lotttovoitto omistaa Schjerfbeckiä!
Äskettäin oli täkäläisessä sanomalehdessä juttua taiteen ostosta, myynnistä ja taiteeseen sijoittamisesta. Tyypillisesti ei ollut mitenkään yltiöpositiivinen juttu kun eihän siihen ole aihettakaan! Kuka nyt tauluja ostaisi ja mitä tauluja edes uskaltaisi ostaa kun ovat sijoituksena huono. Helsingin huutokaupat tuntuvat pienen sisäpiirin laskelmoidulta puuhastelulta, mitä ne varmaan ovatkin. Ilman lehtijuttujakin kaikki tietävät, että tässä maassa ei taiteella elä taiteilijat eivätkä galleriat. Tuskin kirpputorien pitäjätkään kun vanhalla risalla maalauksella saa viisi euroa. Tällä menolla taidebisnes loppuukin tässä maassa. Ja sitähän täällä on vuosikymmenet haluttukin. Oikein yrittämällä yritetty. Tässä maassahan kaikkein parhaiten osataan se kun asia kuin asia pannaan oikein kunnolla överiksi! Kaikkea kaupallisuutta taiteessa ja taulujen kaupustelua on tietyt piirit kilpaa vuosikausia arvostelleet, haukkuneet ja mollanneet. Luulisi nyt olevan tyytyväisiä kun tavoite alkaa olla saavutettu! Tosin maailma on muuttunut ja lehti on kääntymässä tässäkin asiassa, harmi vaan kun maalaustaide ei oikein pärjää nykymenossa.
Samaan aikaan maailmalla - The Contemporary Art Market Report 2019 mukaan - viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on tuona aikana maalatun taiteen myynti maailmassa kaksinkertaistunut ja luvut ovat edelleen rivakassa kasvussa. Varsinkin Atlantin toisella puolella ja Aasiassa.
ps. Tänään on 25. helmikuuta ja teenpä lisäyksen tuohon kun huomasin juuri, että taidekauppa on kuin onkin saamassa tuulta siipiensä alle täällä Suomessakin. Ainakin jos on uskominen ylen uutisointia.
https://yle.fi/uutiset/3-11224297
torstai 2. tammikuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)