Edellisessä blogikirjoituksessani näyttää olleen aiheena maalauskankaat/pohjat ja kun kirjoittelusta ei ole kulunut kuin reilu vuosi (!) niin jatkan samasta aiheesta.
Öljyvärimaalauksethan tunnetaan tuotteina jotka parhaimmillaan ja hyvin säilytettyinä ovat hyvinkin pitkäikäisiä ja vain paranevat vanhetessaan. Niistä voi tulla keräilykohteita tai antiikkia. Hyvällä tuurilla arvokin voi nousta tai osoittautuu, että kyseessä onkin ihan oikeasti huomattava taideteos. Tosin nykyään kun kaikkialla maailma on maalareita "mustanaan", omasta mielestään toinen toistaan tärkeämpiä tekijöitä ja tulevasta - varsinkaan kaukaisemmasta sellaisesta - kukaan ei tiedä yhtikäs mitään niin ei se välttämättä niin kauheasti motivoi miettimään työnsä hedelmien tulevaa kohtaloa. Mutta jos siis haluaa teoksiensa edes kestävän pitkään niin kannattaa käyttää kunnon materiaaleja maalauksiinsa. Mistä sitä koskaan tietää! Nykyään jonkinlaiseen kulttimaineeseen nousseen hollantilaisen v. 1675 kuolleen Johannes Vermeerin maalaukset olivat tuolloin barokin aikalaisille ihan vääränlaisia (varmaan liian vaatimattomia) ja ne löydettiinkin kunnolla vasta 1800-luvun puolivälissä. Onneksi ovat kestäneet hyvin näihin päiviin asti. Mitähän kaikkea maailmassa lieneekään vuosisatojen aikana maalattu mikä ei ole kestänyt?
Maalarin omissa hyppysissä on tietenkin se, että maali tarttuu ja pysyy taulussa. Vaikka sitten siihen maailmantappiin asti! Tarkoittaa, että maalaa "alla prima" eli kerralla valmiiksi tai jos on tarkoitus maalata päälle niin uuden kerroksen on oltava paksumpaa väriä mutta tuohan olisi kokonaan oman kirjoittelunsa aihe. Maalauspohjansa maalari voi pohjustaa itse mutta muuten ei sitä valmista vaan valitsee itselleen sopivan. Huonolaatuisista maalauspohjista hyvä esimerkki ovat sotien jälkeen pula-aikana pahvinpaloille maalatut suomalaiset maisemamaalaukset joita harmaissa kaukalomallisissa kehyksissä lojuu/roikkuu joka kirppiksellä nykyään. On harmi kun moni taidokkaastikin maalattu työ on mennyt pilalle. Tänä päivänä varmaan kaikissa halpahalleissa myydään "taiteilijatarvikkeita" joilla pääsee kyllä halvalla harrastamaan mutta laatu on sellainen, että työt on paras jättää vain omille seinille. Netistä löytyy monta verkkokauppaa missä myydään ihan oikeita taiteilijatarvikkeita - kuten pellavakankaita - ja niissä pätee hyvin: mitä kalliimpaa sitä laadukkaampaa. Sitä en osaa sanoa koskeeko tuo myös toisinpäin eli mitä kalliimpi maalaus sitä laadukkaammat materiaalit. Verkkogallerioista taidetta ostavia luulisi tuo seikka kiinnostavan. Kun ei pääse taideteosta fyysisesti hypistelemään.
Yleensä ajatellaan, että öljyvärimaalaus pitää olla kankaalle maalattu mutta moni muukin pohja käy ja mitä tahansa voi maalauksellaan koristaa. Muuan taidemyyjä kertoi kerran, että asiakas katsoi kieroon kun pikkutauluni oli maalattu puulevylle liimatulle kankaalle. Asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa! Onhan koivuvaneri selvästi pelkkää pellavaa lujempaa. Puulevylle daVincikin aikoinaan Mona Lisan maalasi ja nyt on jo 520 vuotta mittarissa maalauksella.
Pellavakankaan etuja maalauspohjana on sen keveys ja erinomainen "sivellintuntuma". Kun tuvan seinään lyö tarpeeksi ison naulan niin siinähän se säilyy kyllä. Kunnes tippuu, osuu kaapin kulmaan, joutuu kylmään ja kosteaan paikkaan jne. Jos ei ole tukevasti kehystetty niin varmasti vetää kieroksi jossain vaiheessa. Mikä sitten voisi olla maalauspohja joka on kevyt, pysyy ehdottoman suorana kaikissa oloissa, ei ime kosteutta, ei löysty koskaan, on riittävän sileää jne.
No alumiinikomposiittilevy tietenkin!
