Winterwonderland

Mitä paremmin maalari malausaiheeseensa tutustuu, sitä paremmat edellytykset ja mahdollisuudet on saada aikaan onnistunut maalaus. Ei liene kovin suuri viisaus tuo.  Maisemamaalarit - niinkuin kaikki muutkin -tietävät, että Suomessa lumi haittaa luonnossa liikkumista varsinkin talvisin. Koskematonta ja kaunista lumista luontoa harvoin löytyy tien vieriltä tai tuvan takaa joten jotenkin täytyisi päästä luonnon uumeniin kunnolla. Sukset on huono väline mennä maisemankatselu mielessään hankien keskelle. Väkisinkin tulee hätäinen hikilenkki siitä. Omalta pihaltani ja ateljeeni ovelta on metsään n 50 metriä. Kesäisin ja syksyllä sinne tulee mentyä päivittäin patikoimaan ja tänä talvena kun lumi on lisääntynyt pikkuhiljaa, olen onnistunut pitämään polkuni käveltävässä kunnossa koko talven.
                               

Kun saa kaikessa rauhassa kulkea talvimaisemassa niin siinä ehtii ympäröivään luontoonkin tutustumaan kunnolla ja joka päivä löytää tutuistakin maisemista jotain uutta. Kameran käyttökin onnistuu huomattavasti paremmin kun ei tarvitse umpihangessa tarpoa. Vaikka pidänkin itseäni ikäisekseni paitsi sinnikkäänä maanviljelijänä niin myös hyväkuntoisena maisemamaalarina niin maalausvälineiden rahtaaminen kauas metsään ja maalaaminen siellä ei ole mitenkään houkutteleva eikä realistinen vaihtoehto. Mielestäni on järkevämpää maalata sisätiloissa kun on mahdollisuus käydä maastossa paikkoja katsomassa tarpeen mukaan. Siinä ajassa kun hankien keskelle perustaa maalaustukikohdan, pääsee kuvan pohjalta ateljeen puolella jo pitkälle. Uskallankin väittää, että puheet paukkupakkasilla metrisen hangen keskellä maalaamisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Eivätkä nykyisin käytössä olevat taiteilijaöljyvärit edes taivu kylmässä maalaamiseen.

Tällä hetkellä lumisessa luonnossa pienet kuuset ovat parhaannäköisiä kun tuuli ei ole niistä lumia karistellut. Ja niitä riittää...

Kivet metsässä on maalausaiheena kestosuosikkini. Eivätkä ne kivet  talvellakaan hassumman näköisiä ole.