Uusia maalauksia

 

Pitkulaisia paketteja Barcelonasta

 

Niin  tärkeää kuin onkin aina ostaa kotimaista niin öljyvärimaalauksiin sopivien kehyslistojen kohdalla se onnistuu vuosi vuodelta huonommin. Eipä tässä maassa ole enää paljon kehyslistojen valmistajiakaan ja listakauppiaillakin tarjonta on pääasiassa ulkomaista. Kuvataidetouhu tässä maassa on mitä on eikä kehystysala enää kukoista. Täytyy kuitenkin sanoa, että tässä niinkuin monessa muussakin asiassa vika löytyy yleensä kun kurkistaa peiliin! Tuntuu, että olen olemassa olevaan kehystarjontaan ajat sitten kyllästynyt. Voi olla, että oma maku on myös omituinen ja loppujen lopuksi muiden katseltavaksi näitä tauluja kehyksineen lähinnä tulee tehtyä. Silloin tällöin saa myös huomata, että asiakkaan valitsema kehystys näyttääkin paljon paremmalta! Tarjolla olevat kehysmallistot ovat usein vuosikausien takaa ja kun ne muutamat mallit mitä on tottunut käyttämään loppuvat niin niitä ei enää saa lisää. Jos kehys ei omasta mielestä maalaukseen käy niin sitä ei kerta kaikkiaan halua laittaa ja tätä sattuu yhä useammin. Pitkään olen jo tehnyt yksittäisiä kehyksiä omassa metsässä/kylässä kasvaneesta ja omalla kylällä sahatusta ja höylätystä puusta mutta se ei ole ollut ratkaisu ongelmaan.

Maailmalla kehyslistaa kuitenkin tuntuu löytyvän vuosi vuodelta enemmän. Vai johtuuko se siitä, että sinne  maailmalle on nykyään niin helppo päästä kaikkea katsomaan! Siis netissä! Kilpailu lienee myös kovaa joten ei ihme, ettei suomalainen kehysvalmistaja pärjää. Puuainesta saa metsänomistajilta lähes ilmaiseksi mutta kun sitä aletaan jalostaa niin suomalainen tuote ei oikein menesty hinnalla. Eikä tuotekehityskään ole aina ajan tasalla. Italiassa tekevät sahapintalaudasta designkehyksiä! Tosin onhan tuolla etelämpänä kehystyskulttuurikin vanhempaa ja osaamista enemmän.

Niinpä olen sitten itsekin lähtenyt merta edemmäs kalaan eli ostelemaan kehyslistaa ulkomailta. Tällä viikolla saapui vajaat kolme viikkoa aiemmin Välimeren rannalta tilatut listapaketit. Valmistaja uusi tuttavuus Molduras Hergon.

Muutamia muitakin mielenkiintoisia valmistajia tällä kertaa katselin mutta jos vähimmäistilaus on 1000/2000 metriä samaa listaa niin laittaa miettimään vaikka hinta houkuttelisikin. Tarvittaisiin iso inspiraatio jos olisi ateljee kehyslistaa pullollaan!  Eu-alueelta on vaivatonta tilata. Vain alv-menettely on eri kuin Suomesta ostaessa. Tietysti kansainvälinen ly-tunnus tarvitaan ( siis FI eteen ja väliviiva pois). Sekin auttaa kun nuorena miehenä on tullut opiskeltua kaupallista englantia ja kauppakirjeenvaihtoa...vai siksikö "tuontikauppa" kiinnostaakin?

Vitivalkoista

 Jos tämänpäiväisellä metsälenkillä ottamistani sadasta kuvasta syntyy maalausinspiraatioita - niinkuin luultavasti pääsee käymään - niin kohta saa taas titaanivalkoisen tuubeista puristella viimeisiä nokareita. Ja eihän siinä mitään mutta kun kyseisen öljyvärin hankkiminen on välillä kiven alla! Öljyvärien maahantuojat ja tukku- ja vähittäismyyjät kun eivät tunnu ymmärtävän (huomauteltu on), että valkoista väriä kuluu ainakin kolmin- tai nelinkertaisesti muihin yksittäisiin värisävyihin verrattuna. Itse käytän kaikkiin kankaalle siirtyviin värisekoituksiin valkoista ja värien eri sävyt syntyvät valkoista käyttäen. Lisäksi kaikkia muita värejä voi sekoittamalla käyttää korvaamaan toisiaan. Mutta valkoista ei synny mistään vaikka kuinka sekoittelisi!

                                                   Pikkutaulujani Loviisan Kappelissa.

                                                                    teehelmi.fi

Galleria Helmi

                                                       Maalauksiani 26.11.2020 alkaen

                                                            Välikatu 7, Vanha Porvoo

                                                                     Galleria Helmi

                                                                  

Syyskesän aiheita

 

Galleria Luoma avoinna heinä/elokuun ajan.

Joka päivä. Klo 12 - 16. Muulloinkin voi ihan hyvin tulla kun vain ilmoittelee niin sovitaan p. (0405024622). Ateljee-galleria kun sijaitsee täällä maaseudulla kaukana kaikesta niin - tuli tästä koronakesästä mieleen - meilläpäin ei väenpaljoudesta ja tungoksesta ole pelkoa.😃. Gallerian tiloista löytyy myös Luoma design- käsityö- ja designshop.

Luoma Design

Arvoisat lukijat. Tervemenoa tutustumaan tyttäreni Niina Luoman verkkokauppaan!

Dear readers. Take a look at the online shop of my daughter Niina Luoma!

https://www.luomadesign.fi/

Kotipihalta

Välillä tulee tehtyä maalauksia ilman sen kummempaa tarkoitusta. Tuntuu vaan siltä, että aihe on maalattava jotta saa sen pois mielestä! Varsinkin tänä keväänä kun maailmanmeno on mennyt näin erikoiseksi - toivottavasti ei mene enää yhtään tämän erikoisemmaksi - tuntuu ihan samalta mitä nyt maalailee kun kaikki on peruttu ja pysähtynyt. Ateljee ei ole auki. Ei tänne tosin ole kukaan ollut pyrkimässäkään. Ajan viettäminen kotona ei ole meillä ollut ongelma vaan normaali olotila hiljaisen maalaiskylän asukkaille. En tiedä johtuuko tuosta mutta voi olla, että omaa pihapiiriäänkin tule katseltua nyt tarkemmin! Lumettoman talven jälkeen huhtikuinen räntäkuuro melkein piristää. Yhtenä päivänä tuota luonnonilmiötä sai ihmetellä kotimme ikkunasta pihan yli missä näkyy entinen maatalousrakennus jossa siis nykyään on ateljee-galleriani.

                                                                   

Ja se oli sitten olevinaan niin ihmeellistä, että piti näkymästä ihan taulu maalata. Nopeasti ja vähän isokokoisempi kun käteen osui maalauspohja jolla oleva työ ei ollut vuosiin edistynyt. Niin sen päälle tuli sutikoitua. Lumihiutaleitakaan ei malttanut ruveta siveltimellä töpöttelemään vaan kahdeksan sormenpäätä valkoiseen maaliin ja sitten "pianistin" otteella täplät tauluun. Nyt kun kerran pitää kädet pestä parikymmentä kertaa päivässä niin eipä ehtinyt titaanivalkoinen näppeihin kuivettumaan.

Edellisessä blogissa olen näköjään maalaillut naisfiguuria ja luvannut kuvaa valmiista kehystettynä...joten tässä pari. Itse maalatuissa ( ja raaputetuissa ) kehyksissä. Juuri tähän päivään kaiken tämän keskellä kun vielä jotenkin paremmin sopivat tällaiset valoisat kesäiset kuvat.

Nyt voikin sitten kysyä kun mielelläni henkilökuvia maalaan niin miksi ne näyttävät esim tällaisilta? Romantisoitua kaunotaidetta. Tai ainakin sellaista olen tavoitellut! (heh). Sen voin sanoa, että asiaa on kyllä tullut paljon pohdittua ja kokeiltua. Paremmin tilannetta voikin selvittää kun sulkee pois, millaisia henkilökuvia sitten en voi/viitsi/halua maalata.

1. Olen sitä mieltä, että tauluun sopii paremmin nais- kuin miesfiguuri! Siitä ei kannata sen enempää saivarrella.

2. Muotokuva on tietysti maalarin taidonnäyte...se vaan, että potrettia pitäisi sitten jonkun haluta ja tilata ja vaikka kuinka hieno olisi niin sillä on maalauksena merkitystä vain yhdelle tai enintään muutamalle ihmiselle. Suuritöisiäkin ovat. Miksi tehdä niitä huvikseen nurkkiin kuleksimaan?

3. Nykyään näkee maalattavan paljon tauluja, joissa on kuvattuna suurikokoinen kasvokuva. Siis taulu ihmisen naamataulusta! En oikein ymmärrä.

4. Sellaisiakin maalataan missä on immeinen ilman vaatteita. Ei ole minun juttuni. Ihmisen iho ja sen eri sävyt on tosin se kaikkein eniten maalareita kiinnostava ja kaikkein vaativin aihe.  Mielestäni jo pelkän käsivarren maalaamisessa saa tuntumaa ihmisen "nahkan" värisävyihin ja anatomista haastettakin siinä on riittävästi 

5. En halua maalata rumia tai epämiellyttäviä henkilökuvia. Ei vaan onnistu. Ja piste.

6. Maalareille aina toitotetaan, mitä sanomaa heidän tulee taiteessan tuoda esille ja kuinka tulee olla sen pienen ja tavallisen ihmisen asialla. Vaaditaan kärsimään maailmantuskasta ja parantamaan maailmaa maalauksillaan. Pitäisi maalata tauluja joita sitten kuitenkin vain harva on edes  ymmärtävinään. Ne jotka tuollaista toisilta vaativat ja arvostelevat voivat  kokeilla itse! Sitäpaitsi öljyvärimaalaus on kallista puuhaa missä tarvitaan pellavaa, puutavaraa, pigmenttiä, pensseliä jne. eli lienee kestävämpää kehitystä kun räpsii vaikka niitä digikuvia ihmisistä arkensa keskellä. Nyt menee monimutkaiseksi. Tarkoitus on saada selitettyä, että ainakin omalla kohdallani jotta saa ne pelit sun pensselit maalaamista varten hankittua niin on maalattava tauluja jotka on mahdollista saada kaupaksi! 

Listaa voisi jatkaa mutta tuostakin selviää, että ei sitä maalausaihetta henkilökuvaan ole olemassakaan. Se pitää ihan itse keksiä eli luoda.

Figuratiivinen maalaaminen

Kivikauden luolamaalauksistakin sen jo näkee ja maalaustaiteen historiassa se kerrotaan, että maalaustaiteen tehtävä on alunperin ollut ihmisen kuvaaminen. Nykyään termillä "figurative art" tarkoitetaan kaikkea esittävää taidetta ennen abstraktia taidetta. Tämän päivän henkilökuvista myös termiä "modern figurative art". Jonkun tilaston mukaan henkilökuva on nykyään neljänneksi suosituin aihe maalauksissa. (Eikä tuohon sisälly nude-maalaukset jotka ovat listalla alempana.)
Ja kuten voi arvata naisfiguurit ovat olleet suositumpia kuin äijäinkuvat.

Usein sanotaan, että jos osaa/opettelee maalaamaan ihmisen niin sitten onnistuu kaikki muutkin aiheet. Itsellänikin on erinäköiset puetut naisfiguurit olleet maalausaiheena jo parikymmentä vuotta ja olen aiheesta kehittänyt versioita jotka syntyvät ns. "omasta päästä". Asiaan on tietenkin vaikuttanut myös se, että naisfiguuri on ollut myös hyvin myyvä aihe. Maalaushommaa kun harjoittaa omalla kustannuksellaan niin rumien ja ahdistavien yhteiskuntakriittisten taulujen maalaamiseen ei kalliita öljyvärimaalauksen tarvikkeita ole vara törsätä. Eikä siihen ole kyllä taipumustakaan! Tietysti miehenä on huomannut, kun maalaa edes tyylitellyn naisfiguurin niin kaikenlaiset hihittelijät, mielensäpahoittajat, feministit, kriitikot ym saavat vettä myllyynsä mutta yrittäkööt tulla itsensä kanssa toimeen...

Joskus kävijät ateljeessani kysyvät, mikä on oma suosikkitauluni ja tällä hetkellä se on tämä pari vuotta sitten maalattu kesäillan kuvaus.

Asiaan vaikuttaa varmaan se, että malli on oma (siis meidän emäntä) ja myös maisema on tuosta omalta pellolta! Kun kesäiltana tuolla paikalla taivaanranta alkaa luoteesta kirkastumaan niin aina on ollut poutasäätä tiedossa.

Ateljeessani figuratiivisia on nykyään aina valmistumassa tai valmiina. Kehystettynä tai kehystä odottamassa.

Muutama kuva tänään maalatun valmistumisvaiheista. Muutaman päivän kuluttua vielä viimeistelen sen ja kehystän. Ja laitan tänne kuvan valmiista työstä.

Hattu - jonkinlainen floppy hat - vetäistään kankaalle ensimmäiseksi. Yleisö kun ihmettelee aina, että kuka taulussa on niin naama pitää saada piiloon. Eikä vieraan ihmisen kuvaa kukaan ostaisi.

Ylävartalon siis käsien asettelu maalaukseen on hankalin vaihe...niitä voi ja joutuu maalauksen edetessä korjailemaan.

Vaatteeseen voi käyttää paksulti maalia niin näyttää enemmän "kretongilta"

Taustavärillä voi hahmon ääriviivoja vielä justeerata ja väripintojen rajakohta on maalauksessa ratkaiseva kohta.

Mustaksi pohjustettu maalauspohja on helppo signeerata heti tuoreeseen maaliin.

Taide on bisnestä. Ennemmin tai myöhemmin!

Vaikka oma leipälajini on taulujen maalaaminen niin olen aina ajatellut, että musiikin puolelta löytyvät maailman suurimmat taideteokset ja niiden tekijät. Tarkoitan säveltäjiä. Jos tuohon otsikkoon oikein kaukaa lähtee hakemaan niin Italia, joka on monen klassisen oopperan synnyinmaa niin siellä omana aikanaan säveltäjät itse eivät nauttineen teoksistaan suurinta menestystä. Näin kerrotaan. Suurimman ihailun, kansansuosion ja vaurauden saivat osakseen oopperoiden esittäjät, laulajat. Varsinkin usein traagisen naispääroolin esittäneet sopraanot. Tarinan - jonka siis kuulin kun klassisen musiikin toimittaja radiossa biisien välissä pakinoi - mukaan monet oopperat jopa syntyivät siten, että suuret diivat kutsuivat säveltäjän palatsiinsa ja ilmoittivat minkälaisen tarinan ja minkälaisen roolin he seuraavaksi haluavat ja minkälaisia aarioita he siinä haluaisivat kiekaista. Säveltäjä sitten teki työtä käskettyä. Onneksi sentään oikeus yleensä voittaa eli kun esittäjiä tuli, meni ja unohtui niin tekijät ovat jääneet historiaan elämään. Vaikka siis tunnetutkin oopperat syntyessään ovatkin olleet yleisön viihdyttämistä, kansansuosion kalastelua ja laskelmoidun kaupallisia niin ei kukaan voi sanoa, etteivätkö ne olisi tänä päivänä suurta taidetta. Ja kaupallista kuin mikä.

Maalaustaiteessahan samanlainen ilmiö on kun maalaria ei omana aikanaan arvosteta, hänestä ei tykätä eikä hyväksytä mutta myöhemmin meno muuttuu täysin. VanGoghin tarina on loppuunkaluttu ja kaikille tuttu. Paljon mielenkiintoisempi tapaus on Amedeo Modigliani. Hänen teostensa kalleimmat hinnat huitelevat nykyään parinsadan miljoonan dollarin paikkeilla. Hyvä kotimainen esimerkki on tietysti Helene Schjerfbeck. Vaikka hänen elämästä ja työstä ei tässä maassa yksimielisyyteen näköjään koskaan päästä niin parastaikaa näyttelyllä ja elokuvalla rahastetaan hyvät pääsylipputulot jne...ja on lotttovoitto omistaa Schjerfbeckiä!

Äskettäin oli täkäläisessä sanomalehdessä juttua taiteen ostosta, myynnistä ja taiteeseen sijoittamisesta. Tyypillisesti ei ollut mitenkään yltiöpositiivinen juttu kun eihän siihen ole aihettakaan! Kuka nyt tauluja ostaisi ja mitä tauluja edes uskaltaisi ostaa kun ovat sijoituksena huono. Helsingin huutokaupat tuntuvat pienen sisäpiirin laskelmoidulta puuhastelulta, mitä ne varmaan ovatkin. Ilman lehtijuttujakin kaikki tietävät, että tässä maassa ei taiteella elä taiteilijat eivätkä galleriat. Tuskin kirpputorien pitäjätkään kun vanhalla risalla maalauksella saa viisi euroa. Tällä menolla taidebisnes loppuukin tässä maassa. Ja sitähän täällä on vuosikymmenet haluttukin. Oikein yrittämällä yritetty.  Tässä maassahan kaikkein parhaiten osataan se kun asia kuin asia pannaan oikein kunnolla överiksi! Kaikkea kaupallisuutta taiteessa ja taulujen kaupustelua on tietyt piirit kilpaa vuosikausia arvostelleet, haukkuneet ja mollanneet. Luulisi nyt olevan tyytyväisiä kun tavoite alkaa olla saavutettu! Tosin maailma on muuttunut ja lehti on kääntymässä tässäkin asiassa, harmi vaan kun maalaustaide ei oikein pärjää nykymenossa.

Samaan aikaan maailmalla  - The Contemporary Art Market Report 2019 mukaan - viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on tuona aikana maalatun taiteen myynti maailmassa kaksinkertaistunut ja luvut ovat edelleen rivakassa kasvussa. Varsinkin Atlantin toisella puolella ja Aasiassa.

ps. Tänään on 25. helmikuuta ja teenpä lisäyksen tuohon kun huomasin juuri, että taidekauppa on kuin onkin saamassa tuulta siipiensä alle täällä Suomessakin. Ainakin jos on uskominen ylen uutisointia.



https://yle.fi/uutiset/3-11224297

Ateljee-galleriastani löytyy aina myös muutamia ei-esittäviä maalauksiani.