Kaikkitietävä nykytaideihminen saattaa ihmetellä, miksi maalata puunkuvia? Mutta mitä järkeä on yrittää selittää asioita muille ihmisille? He jotka ovat samaa mieltä jo tietävätkin asian ja erimieltä olevathan eivät edes halua tietää saatikka ymmärtää asiaa!
Omassa maailmassani koivupuuhun saa tutustua joka kevät oikein kouriintuntuvasti ja pintaa syvemmältä kun täällä maalla koivuklapi on tärkeä lämpöenergian lähde! Luonnon keskellä eläessä tulevat maalausaiheetkin tietysti ympäröivästä luonnosta ja usein tulee valkoisia koivunrunkoja tauluhin sutikoitua. Tarkoitus ei ole maalaustyyliäni tuputtaa kenellekään mutta tässä vuosien mittaa olen kehitellyt "patenttiratkaisun" miten koivunrunko on kätevintä maalata.
Elikkä: Koivun rungossa on kolme värisävyä. Valoisa puoli, varjon puoli ja katsojaa kohti oleva heijastus. Vedän siis kankaalle kolme väriä: valoisa on lievästi oranssin/keltaokran sävyinen, varjo lievästi sinivioletti (pilvisenä päivänä siniharmaa) ja heijastus on tietysti vitivalkoinen.
Sen jälkeen pystysuuntaisin siveltimen vedoin yhdistän eri sävyt niin, että ne hyvin sulautuvat toisiinsa.
Koivussa oksat ovat säännöllisen epäsäännöllisesti sijoittuneet runkoon ja rungon pyöreydestähän johtuu, että puuta katsoessa useimmat oksantyvet sijoittuvat rungon reunaan.
Kun runko on valmis ei oksia kannata ruveta vetelemään vaan ne kannattaa tehdä lopuksi märkää märälle-tekniikalla.
Taustaa maalatessa on hyvä sijoittaa maiseman tummin kohta koivunrungon kohdalle. Se saa puun tulemaan entistä paremmin esiin. ( jos se ei luonnossa siinä kohdassa olekaan niin aina voi käyttää taiteilijan vapautta. Eikä kerrota taulunkatsojille !)
Puunrungon ja taustan yhtymäkohta on maalaustyön mielenkiintoisin vaihe.
Sininen taivas on jotenkin niin nähty, että yleensä teen taustataivaasta pilvisenvaalean etenkin koivutauluun. Oksien ripeltäminen onnistuu kun pienestä kärkisiveltimestä leikkaa 90% harjaksista pois ja ottaa paksun nokareen maalia siveltimen kärkeen. Sitten vetäessä vielä pyörittää sivellintä sormien välissä niin tulee kaikenkäkkyräisiä oksanmutkia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti