Kukkaniityllä

Mitä tulee ihmisen arkiseen aherrukseen eli työhön ja toimeentuloon niin omalla kohdalla se on ollut kotitilan peltojen viljely ja öljyväritaulujen maalailu. Siis maatalous ja maalaustalous! Äkkiä ajatellen ei ollenkaan yhteen sopivat asiat mutta voiko maisemamaalarille olla sopivampaa asuin- ja työympäristöä kuin maaseutu? Itselläni näiden töiden yhteensovittaminen on mennyt niin pitkälle, että olen omalla maalla puron varsia ja peltosaarekkeita raivannut sitä silmällä pitäen, että puskia ja puita olisi sopivissa asetelmissa taulunmaalausta varten jne. Tänä keväänä kylvin kukkaniityn. EU:n maataloustukijärjestelmän ekojärjestelmätuen mukaisen maisemapellon.

Alkukesän kuivuudesta huolimatta pelto on nyt kukkinut kaksi kuukautta. Ihmetystä on herättänyt kaikenlaisten pörriäisten suuri määrä. Kun kesäaamuisin on mennyt pellon reunaan ei olisi voinut uskoa miten näin pienessä kylässä asuu niin paljon erilaisia surisijoita, hyrisijöitä ja pörisijöitä! Luonnonsuojelijat näistä paljon puhuvat vaikka Suomen maataloudessa pölyttäjillä ei suurtakaan merkitystä ole. Muualla luonnossa ja maailmalla tietysti on toisin. Joka tapauksessa mielestäni voin olla ylpeä kun pelkkien sanojen sijasta voin tehdä käytännössä jotain asian eteen.

Maalaustelinettä ei ole niityn reunaan tullut raahattua vaikka aiheita olisi ollut loputtomasti Katseleminen on riittänyt. Kuviakin on tullut otettua tarpeeksi. Ehkäpä nyt syksyn tullen kun maisema tuosta vähitellen katoaa voi ruveta tekemään omia versioita.