Alkukesän kuivuudesta huolimatta pelto on nyt kukkinut kaksi kuukautta. Ihmetystä on herättänyt kaikenlaisten pörriäisten suuri määrä. Kun kesäaamuisin on mennyt pellon reunaan ei olisi voinut uskoa miten näin pienessä kylässä asuu niin paljon erilaisia surisijoita, hyrisijöitä ja pörisijöitä! Luonnonsuojelijat näistä paljon puhuvat vaikka Suomen maataloudessa pölyttäjillä ei suurtakaan merkitystä ole. Muualla luonnossa ja maailmalla tietysti on toisin. Joka tapauksessa mielestäni voin olla ylpeä kun pelkkien sanojen sijasta voin tehdä käytännössä jotain asian eteen.
Maalaustelinettä ei ole niityn reunaan tullut raahattua vaikka aiheita olisi ollut loputtomasti Katseleminen on riittänyt. Kuviakin on tullut otettua tarpeeksi. Ehkäpä nyt syksyn tullen kun maisema tuosta vähitellen katoaa voi ruveta tekemään omia versioita.