Tässä kesällä oli lehdessä juttu helsinkiläisestä taidemaalarista, jonka mukaan taiteilijan työ on turhauttavaa. Syystä, että kun ensin valmistaa innolla ja parhaan kykynsä mukaan töitä näyttelyyn, missä ne ovat esillä muutaman viikon niin sen jälkeen työt täytyy viedä varastoon Kaapelitehtaalle eikä kukaan niitä enää sen jälkeen ehkä koskaan näe.
Täytyy sanoa, että varmasti on turhauttavaa. Joku irvileuka voisi sanoa, että on täysin turhaa tuollainen homma! Olen joskus ihmetellytkin, minne joutuvat niiden taiteilijoiden työt jotka ylpeänä ilmoittavat, etteivät he koskaan myy teoksiaan. Näitä korkeasti koulutettuja ammattitaitelijoita on Suomessa melko lukuisa määrä ja jos heistä suuri osa vie maalauksansa näyttelyn jälkeen varastoihin niin eipä pääse taide maasta ihan äkkiä loppumaan! Vai onkohan näyttelyn jälkeen ale-myynti suoraan taiteilijalta?!
On myös maalareita, jotka nimenomaan maalaavat työt myyntiin mutta heitähän ei tässä maassa arvosteta - siis taidepiireissä - kansa saattaa heistä sen sijaan kovastikin pitää. Yleisesti esitetty arvio on ,että 5% kaikesta mitä maalaustaiteen nimissä tehdään on sitä todellista taidetta. 20% on taidetta, jolla tulee olemaan keräilyarvoa ja loput 75% on sellaista taidetta, jolla tulee olemaan lähinnä vain tunnearvoa. Me tämän päivän ihmiset emme voi tietää mistä väki sadan vuoden päästä tykkää ja miltä tämän päivän taide silloin näyttää. On todella ennenaikaista varastoida tämän päivän taidetta ja odotella, että sen arvo varastossa nousee ja taiteilija myöhemmin saa ansaitsemaansa tunnustusta. Jos joku nyt sitten näin sattuisi ajattelemaan. Albert Edelfelt oli omana aikanaan pidetty ja arvostettu taidemaalari muuta nykytaideihmiset eivät ole energiaansa säästelleet kun ovat häntä haukkuneet. Mukamas hukkaanheitetty kyky. Samalla tavoin tämän ajan ylistetyt mestarit voivat saada tulevien sukupolvien halveksimisen niskaansa.
Minusta jokaisen taiteilijan tulisi reilusti laittaa työnsä myytäväksi eikä se mikään häpeä ole jos kauppa ei käy.
Kaupallisuus on vaan vasemmistolaisissa taideporukoissa sellainen kirosana, että kaikilla ei kantti kestä. Taideteoksista ei voi tulla edes keräilyesineitä jos niitä ei ole markkinoilla siinä määrin, että niitä voivat taiteenkeräilijät ruveta keräilemään. Voi vain arvailla kuinka haluttuja vaikkapa Juhani Palmun tai Olli Joen työt ovat sitten joskus kun niitä ei enää valmisteta.
Sitäpaitsi meikäläisellehän on aivan sama mitä kukin maalauksillaan tekee. Sitä mieltä vain olen, ettei kaupallisuus taidetta pahenna, päinvastoin se voi parhaimmillaan saada taiteilijan yrittämään enemmän ja kun työlle tulee kysyntää niin taiteilijan omat mahdollisuudet ja keinot samalla laajenevat ja paranevat. Pääse vaikkapa nauttimaan taiteilijan vapaudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti