Siveltimen hoito

Tarinan mukaan joku oli mennyt möläyttämään tunnetulle norjalaiselle taidemaalari Munchille, että kannattaako niitä tauluja enää maalailla kun kamerakin on keksitty! Edvard oli vastannut, että eihän kameralla voi kuvata muuta kuin sen minkä muutenkin näkee mutta maalaussiveltimen avulla voi päästä vaikka taivaaseen tai vaikkapa helvettiin jos niin haluaa.
Kameroista en tiedä mutta kyllä suti eli pensseli eli sivellin on itsellenikin tärkein työkalu vaikka olenkin lähinnä kaunotaiteilija ja taivaanrannanmaalari eivätkä nuo pimeyden ytimet ym sen sortin paikat kiinnosta. Sitä olen ihmetellyt kun taiteilijain ateljeissa perinteisesti on ( rekvisiittana ? ) purnukoissa pystyssä tohottavia pensseleitä kasapäin! Itselläni on vain se kourallinen joka päivittäin kulkee mukanani maalaamaan ja pesuun ja vaikka ne eivät niin kauhean kalliita olekaan niin siveltimistä kannattaa pitää huolta. On siitä harvinainen esine, että paljon käytettynä senkun vain paranee. Esim. jos haluaa tehdä niin siistiä jälkeä ettei siveltimen jälkeä näy niin siihen tarvitaan leveä lattasivellin jonka harjakset ovat päästä käytössä hioutuneet pehmeiksi ja joustaviksi. "Pakasta otettu" suti jättää aina omat jälkensä.

                                               
Kuvassa oleva Dalon-sivellin on ollut kovassa käytössä yli viisitoista vuotta mutta on parempi kuin uusi, mitä nyt varren maalipinta on karissut. Käytän lähes pelkästään siveltimiä joissa on synteettinen kuitu sillä ne ovat kestävämpiä. Tässä tulee joitain omia kokemuksiani miten siveltimet saa kestämään ja tämä koskee tietysti vain omaa maalaustyyliäni.

1. Maalatessa siveltimen ja kankaan välissä tulee aina olla värikerros eli maalia. Oljyvärimaalaushan on juuri sitä, että siveltimellä muovaillaan värikerroksen avulla muodot ja niiden värisävyt. Tämän ohjeen löysin joskus 80-luvun lopulla kun idyllisessä Haminan kaupunginkirjastossa osui käteeni tunnetun amer. muotokuva- ja asetelmamaalari David A. Leffelin teos 'Oil Painting Secrets from A Master'. Kankaan hinkkaaminen pensselillä on kankaan hinkkaamista pensselillä ja jos sen tekee vielä vastakarvaan niin se syö sutia. Palettiveistä kannattaa kokeilla!
2.Siveltimiä ei saa pestä tärpätillä sillä se haurastuttaa harjakset ja tärpätissä huljuttelu nimenomaan vie pigmenttejä sutiin juuriaan myöten. Vaikka olisi kuinka hajutonta niin tärpätti on liuotin ja imeytyy ihoon ja kuivaessaan kaasuuntuu hengitysilmaan ja minne ne tärpättipesuliuokset joutuvat? Kun ei vain lavuaarista viemäriin? Itse pesen siveltimet mäntysaippualiuoksella. Se on tehokasta, edullista ja turvallistakin.
3.Ennen maalaamista kastelen siveltimet laihassa mäntynesteliuoksessa ja kuivaan riittävästi, että maalaaminen onnistuu mutta kun siveltimen ydin on kostea niin se hylkii öljyväriä eikä siveltimeen sisään koskaan edes pääse maalia.
4.Varmin konsti on kun maalaamisen jälkeen muistaa aina pestä työkalunsa - myös ne lattialle pudonneet ja tavaroiden sekaan hävinneet! Kun pestyt pensselit kastaa mäntynesteliuoksessa niin niitä voi muodon säilyttämiseksi muotoilla muotoonsa ja jättää näin "tärkättynä" kuivumaan.

Näillä konsteilla olen mielestäni saanut siveltimien käyttöikää pidennettyä huomattavasti. Maalausjälkeään ei onneksi tarvitse itse ruveta kommentoimaan...  :)