Kehystämisen taide

Lähes yhtä kauan kuin olen öljyvärimaalauksia- ja välillä myös akvarelleja- tehnyt olen myös itse maalaukseni kehystänyt. Aina silloin tällöin ihmiset tuovat ateljee-galleriaani ilman kehyksiä olevia taideteoksiaan tai maalauksia joihin haluaisivat toisenlaiset kehykset ja teen myös nämä mielelläni. Näin keskellä maaseutua kun asutaan ja toimitaan niin kehystystoimintaa ei pitkien (?) välimatkojen takia ole tullut liiemmin mainostettua.

Kehyksen tehtävähän on peittää maalauksen reuna sekä suojata maalausta kolhuilta ja kankaan vääntymiseltä. Paperille jne tehdyt työt vaativat tietysti vielä lasin ja paspiksen. Lisäksi onnistunut kehys antaa työlle katsojan silmää miellyttävän loppusilauksen.

Kehystäminen on myös omanlaisensa taitolaji ja se vaatii sekä kokemusta että sitä niinsanottua silmää. Mutta tässäkin asiassa pätee vanha viisaus eli kyllä työ tekijäänsä opastaa. Jos vielä haluaa kirjaviisautta niin itse olen joskus 90-luvulla hankkinut opuksen "The Art of Framing" ( Piers and Caroline Feetham ). Sieltä olen omasta mielestäni löytänyt kaikenlaista tarvittavaa tietoa kehyksien valitsemiseen ja valmistamiseen. Yrittäjinä toimivilla taiteilijoilla on tietysti mahdollisuus käydä kehystukkujen luona valitsemassa listoja ja esim. alan messuilla niin pysyy kärryillä missä alalla mennään.

Nykyäänhän lähes kaiken tekemiseen on tarjolla koneet niin tietysti taulunkehysten kohdallakin. Ensin polkaistaan (kun ei ole paineilmavehkeitä) kehyslista tarvittavan mittaisiin pätkiin:

Sitten nämä pätkät liiman ja v-naulan avulla painetaan kasaan kasauskoneella:

Ja pian on valmiita kehyksiä kasapäin:

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kokemusta vaatii kehystäminenkin. Marginaalit ovat hyvin pienet kun maalauksen reuna pitää saada piiloon mutta kankaalle on jätettävä tiukkausvaraa. Muutaman kerran kun tekee mittavirheen ja sitten maalaus ei mahdu kehykseen tai tulee siitä ulos niin se opettaa. Jos vielä väärän mitan seurauksena lista loppuu kesken eikä sitä löydy vaikka kuinka kehystämön nurkissakin "nöyrtyy" niin se opettaa vielä paremmin. Oma lukunsa on tietysti, että työnjälki täytyy olla siistiä ja valmistuvat raamit ehdottoman suoria. Itse vaihdan maalauksiani kehykseen joskus kerran joskus toisenkin joten kehyksen on oltava varmasti riittävän kestävä. Sellaistakin on sattunut kun asiakas on tuonut  ( joskus muinoin muualla kehystetyn!) taulun kehyksenvaihtoon niin työn irrotuksen jälkeen on kehyskin ollut irto-osina!  Olisi hyvä jos öljyvärimaalauksessa olisi aina senverran leveä kehys, että se kestäisi vuosikymmeniä kankaan ja kiilapuiden aiheuttaman mahdollisen väännön. Nykyään suositaan paljon hyvin kapeita listoja. Kun kiilapuu on kapeimmillaankin 20 x 40 mm niin tätä kapeampi kehyslista joutuu lujille ellei maalausta säilytetä tasaisessa huoneenlämmössä. Levylle tehdyllä työllä ei ole näitä ongelmia mutta mielestäni isompia kuin 25 x 25 cm maalauksia ei saisi tehdä levylle ollenkaan. Levy ei pysy suorana.

Kehystäminen on siinäkin mielessä mielenkiintoista puuhaa, että melkeinpä mitä tahansa voi kehystää. Vain mielikuvitus on rajana. Kehyksenäkin voi käyttää monenlaista puumateriaalia. Tässä eilen tekemäni kehys: