Luonnonvaloa

Vanhojen mestareiden maisemamaalauksissa kiinnittää aina huomiota valo ja sen eri sävyjen käyttö. Valon ja varjon vastakkainasettelua viljellään runsaasti ja varsinkin ilta-auringon oranssinkeltaista hehkua on usein lisätty vaikkapa vain pieneen osaan maalausta. Puunlatvoihin, rakennuksen seinään, rantakiviin tai kauempana näkyvään taustamaisemaan jne. Amerikassa syntyi 1800-luvun lopulla oikein maalaustyylejä kuten luminismi ja tonalismi valon kuvaamiseen ja kyllähän Suomen kultakauden maisemamaalaritkin valoa kaikkine sävyineen osasivat kuvata.

Omien kokemuksieni perusteella on mieleeni painunut, että erikoisia valaistusolosuhteita on maaliskuun 20. päivän tienoilla klo 18.00! Siis auringonlaskun aikaan. Ja huhtikuun alkuun asti niitä riittää. Samoin syyspuolella syys/lokakuun vaihteessa. Tosin silloin on usein vielä sen verran vihreää luonnossa, että se latistaa värejä. Lumeton kevätpuoli on parempi.

Eilen illalla lähdin "ulkoilemaan" kun näytti viiden maissa, että taivaanranta voisi avautua. Auringonlaskun lisäksi tarvitaan siis myös pilviä värin tuottamiseen. Kiirettä täytyy myös pitää sillä ilmiö kestää vain minuutteja eli siinä ei ehdi nähdä kuin yhden paikan näkymät. Lisäksi paikka pitäisi olla muuta ympäristöa korkeammalla. Sitten vaan herkeämättä tuijottaa ja painaa mieleensä mitä näkee. Kuviakin voi ottaa. Tässä siis eilisen illan näkymiä, varsinaiset taulunaihe-kuvat jääkööt tänne laittamatta...

Että jos tämännäköinen on auringonlasku...

...niin tältä näyttää punerrus petäjien kyljissä.

Viiden minuutin sisällä auringonvalo sammui ja pilvistyi.  Kelopuustakin tuli taas melkein musta.