Kymmenen syytä miksi suhtautua taidearvosteluun suurella varauksella.

Mistä näitä blogiotsikoita oikein tulee? Jos ja kun tuostakin alkaa juttua vääntämään niin jonkunlainen huumorikirjoittamisen tyylilaji pitäisi hallita, ettei saa tiukkapipoisen leimaa!

 Meissä jokaisessahan asuu pieni kriitikko ja maalaustaide on aina ollut varsinaista kriitikoiden temmellyskenttää vaikka tarvetta varsinaiseen arvosteluun olisi aina ollut enemmän  ihan muilla elämänaloilla. Itse olen arvostelun arvostelijana varmaan jäävi mutta kun tässä neljännesvuosisata on tullut näyttelyjä pidettyä niin on siinä kaikenlaista nähnyt ja kuullut. Jopa lehdistä saanut lukea tekemisistään ja voin sanoa, että se jos mikä on tuntunut omituiselta! Mutta mielipiteet tässä saa olla itsekullakin ja uskallan väittää, että tauluntekijällä on tässä asiassa sellaista kokemusperäistä tuntemusta ja tietoa mitä ei joka iikalla edes voisikaan olla! Joten sitä listaa...

1. Taiteilija/maalari ei koskaan tule valmiiksi. Mitä enemmän maalaa sitä enemmän löytää opittavaa. Tyyli, tekotapa ja aiheet vaihtuvat. Pitkäkään elinikä ei merkitse, että oppisi hallitsemaan vaikkapa öljyvärimaalauksen jotenkin täydellisesti. Ja keskeneräistähän ei kannata arvostella kun lopputuloksesta ei ole varmaa tietoa. Jälkipolvet sitten arvioivat miten pitkälle kukin on päässyt mutta se on taas ihan eri asia.

2. Mitä yksittäiseen maalaukseen tulee niin voi olettaa, että taiteilija sen maalaa parhaaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Ja kun se on maalattu niin ei se siitä enää miksikään muutu. Tehty mikä tehty. Jälkiviisaus- että on väärin maalattu - on niin helppoa, ettei sille kannata paljon arvoa antaa.

3. Taiteilijoita/tekijöitä on nykyään ikävä kyllä moninkertaisesti enemmän kuin oikeastaan tarvittaisiin. Taiteilijaksi halutaan, taiteilijoita koulutetaan ja yhä useammalla on aikaa, varaa ja halua harrastaa ja kehittää itseään. Maalaaminen siis antaa elämään erityistä sisältöä ja merkitystä olkoon se sitten työ tai harrastus. Kaksi kertaa kannattaa ulkopuolisen miettiä ennenkuin rupeaa toisen tekemisiä sorkkimaan.

4. Sääntöjä, määräyksiä, ohjeita ja niiden asettajia tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi. Ainoa asia mitä niillä taidemaailmassa on saatu aikaan on luovuuden lakastuminen.

5. On totaalisen kuollut ajatus se jos maalatessa pitäisi miettiä mistäköhan ne arvostelijat tykkäisivät!

6. Joskus tuntuu, että ns taideihmisille taide on pyhä asia ja he ovat taiteen viralliset edustajat jotka valvovat, etteivät tavikset pääse pilaamaan asioita. Muita voi sitten arvostella "taiteennimissä taiteennimissä". No. Jos joku ihminen arvostaa enemmän jotain taidepaskaa ( ilmaus on omiin taideopintoihinsa kyllästyneen poppari Samu Haberin!) kuin toista ihmistä niin...niin kyllähän se jo paljon kertookin ihmisestä.

7. Arvostelu voi tietenkin olla myös kehumista. On vaan jo etukäteen niin ilmeistä kenet kehutaan. Kaverit, aatetoverit, taiteen sisäpiiriläiset jne. Yleensä arvostelijoina toimivat nykytaideihmiset, jotka jos eivät suorastaan halveksi vaikkapa maisemamaalausta niin eipä paljon muutakaan. Kuitenkin he katsovat voivansa arvostella kaikkea maalattua siis myös esim.maisemamaalauksia. Siinä kaikenlainen uskottavuus loistaa poissaolollaan!

8. Kehuminen myös saattaa vääristää asioita puhumattakaan kateudesta mitä se synnyttää. Kehuminen saa kriitikoiden ylistämät "trendipellet" elvistelemään julkisuudessa. Media lähtee mukaan riekkujaisiin. Kohta taiteen ostajatkin haistavat tilanteen ja näyttelyt myydään loppuun jo avajaisissa. Palkintoja ja apurahoja ropisee. Kohta onkin kansakunnan taiteilijatoivon pesäpaikka Pariisissa, Nykissä tai muualla...

9. Kaupallisessa mielessä taidetta myös arvostetaan ja arvotetaan. On tulevia mestareita ja varmoja sijoituskohteita. Mutta kun sitä ei kukaan voi etukäteen varmasti tietää! Helppo sanoa, että sadan vuoden kuluttua on arvokas! Jos ennustajaeukon tai -ukon lahjoja luulee omaavansa niin miksi tyytyä ennustelemaan hyvin epävarmalla taiteen alalla. Osake- ja valuuttakaupassa ennustuksen osuvuus on tiedossa jo heti kohta!

10. Sananlaskussa sanotaan, että ei saisi lyödä lyötyä. Mutta kun kriitikko hoksaa miten joku on - tai sen taulut ovat - surkean huonoja niin sekös alkaa kismittää ja täytyy reppana haukkua ja ihan julkisesti. Ei varmaan ole herkkua kriitikoillakaan sillä eihän siitä työstä paljon päänsilitystä saa. Taidekriitikoilla lienee aina ollut vähän imago-ongelmia mutta syypää siihen löytyy peilistä eikä syy ole huonoja maalauksia tekevien taiteilijoiden!

11. Huono jääköön vaille huomiota, keskinkertaista ei kannata kehua ja hyvä taide jää elämään ja säilyy ilman kehujakin. Haukkumisista huolimatta.

...olisihan näitä...onneksi tuli vain kymmenen luvattua...alkaa jo tympiä koko aihe!

Musiikkia välillä...

Tällainen öljyvärimaalaus-aiheinen "lokikirja" lienee suht' kuivakkaa luettavaa...varsinkin jos ei vaikka itse maalaa tai taidemaailma ei muutenkaan ihan likeltä liippaa  niin voi tuntua yhtä tylsältä kuin jos  itse alkaisin katselemaan miten maali kuivuu vastamaalatussa taulussa!

Muistelen, että Youtube videoita ei tähän blogiin ole aina saanut liitettyä mutta nyt näkyy onnistuvan.

Laitankin siis vaihtelun vuoksi mielimusiikkiani. Ihan en usko, että ikä vielä olisi tehnyt tehtävänsä mutta melkeinpä tuo musiikinkuuntelu klassiseen painottuu ja maalatessa pelkästään siihen. Tässä musiikinlajissa on se puoli, että vähänkin harvemmin kuultua ei tunnista jos ei nyt ihan totaalinen friikki ole. Monta kertaa kuulee jossain melodianpätkän joka jää mieleen...näin kävi tässä yhtenä sunnuntai-iltana kun huoltoasemalta lähdin niin autoradiosta kuului hetki kaunista melodiaa ja tämä kaunis hiljainen sävel jäi päähän soimaan. Kuulutustakaan ei kuulunut mutta ajattelin, että laulaja olisi voinut olla vaikkapa Elina Garanca joka lauloi ihan outoa Ave Mariaa. Tämä latvialainen mezzosopraanohan lienee tai ehkä jo onkin tämänhetken tunnetuin sopraano, jonka siis kaikki vähänkin klassista kuuntelevat kyllä tunnistavat!

Nykyään kun on tämä netti niin mikään ei jää enää piiloon. Tässä tapauksessa niinkuin jo usein aiemminkin tuntematon musiikkikappale sitten myöhemmin löytyi kun hain kyseisen radioaseman ja oikean ajankohdan niin sieltä löytyi soittolista, josta oli sitten helppo todeta mikä laulu oli kyseessä. Sen jälkeen olen tämän muutamankin kerran kyllästymättä kuunnellut!