Olen huomannut, että kaikki tauluja maalailevat ihmiset -olkoot sitten oikeita taiteilijoita tai muita taiteilijoita - suhtautuvat tekemiseensä yleensä yltiöpositiivisesti, noo... ehkä muutama poikkeus voi olla. Ja mikäpä sen mukavampaa kuin nauttia luomisen riemusta tai tuskasta jos vain jotain saa aikaan. Taiteilijan arkinen aherrus tuntuu monesti hyvinkin tyydyttävältä. Vaikka siitä ei usein muuta jää käteen kuin tekemisen ilo ja jo pelkkä ajatus oman työnsä ja teoksen arvosta mietityttää niin se, että saa tehdä- tai ainakin yrittää tehdä- sitä mitä haluaa laittaa sutin heilumaan.
Vaikeammaksi menee taiteen arvon mietiskely jo kun alkaa ajattelemaan vaikkapa valtion budjettia! Vaikka kuvataide ei siellä tunnetusti kummoisesti ole pärjännytkään niin isoja ovat summat ja lukuisa joukko ihmisiä elättää itsensä kuvataiteen parissa maalaamatta koskaan ensimmäistäkään taulua! Mutta sehän kuuluu osana demokratiaan ja siellähän kaikki on mahdollista joten olkoon.
Ihan kunnolla saa leuan loksahtamaan vasta uutiset taidehuutokaupoista maailmalla. Viikolla myytiin Picasson työ Christiesin huutokaupassa New Yorkissa hintaan 160 miljoonaa euroa. Kaikkien aikojen kallein lyönti oli se. Miljoonia ja vielä satakuusikymmentä! Taulusta! Ostajan jonka henkilöllisyyttä kukaan ei tietenkään tiedä täytyy olla paitsi keskivertoa innokkaampi taiteenharrastaja niin myös joko sairaalloisen rikas tai rikollisen rikas.
Oman näkemyksensä asiaan toi tunnettu taloustieteilijä Nouriel Roubini. Tämä amerikkalainen taloustieteen professori on sitä mieltä, että kyseessä on ihan selvä rahanpesu. Jos tuo pitää paikkansa ja tällainen toiminta on vuosikymmeniä jatkunut niin ei ole ihan pikkujuttu (taidemyynnin arvo maailmassa v -2014 n.51 miljardia, uusi ennätys!) eikä taiteen arvostustakaan juuri nosta. Huipputaiteen hinta muodostuisi siis sen mukaan kuinka paljon jollain ihmisellä sattuu olemaan jemmassa pestävää rahaa. Ja kun maalauksen aikanaan myy kohonneella hinnalla eteenpäin niin raha onkin niin puhtoista taas.
Toivottavasti tuollaiset uutiset koskevat vain maailmalla taidekaupassa liikkuvia "kiertopalkintoja".
Täällä ruohonjuuritasolla ei voi tietenkään muuta kuin ihmetellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti