Kivenkuva

Tänään iltapäivällä innostuin pitkästä aikaa maalaamaan metsämaisemaa jossa on sammaleinen kivi. Tästä se alkoi:

Ja tämännäköinen siitä sitten tuli. "Sammaleinen kivi" öljyväri (20 x 30) Pauli Luoma 2016

Ensimmäinen löytynyt sopivankokoinen kehys on vähän vanhanaikaisen tyylinen mutta tässä kuva myös kehyksellä. Märkä maali vähän kiiltelee.

"Studiostani"

Edellisessä blogissani suunnittelin, että jatkossa keskityn bloggaamaan vain omista hommistani eli maalaustyöstäni ja muista työtiloissani tapahtuvista tauluntekoon liittyvistä puuhista.

Blogin uudellen nimeäminen onkin varsinaista semantiikkaa. Suomalaisittain "työhuone ploki" ei oikein kuulosta netissä hyvältä kun lukijoita (jostain minulle tuntemattomasta syystä) näkyy olevan kymmenistä eri maista ja harva tuolla suomenkielisellä ilmaisulla mitään netissä hakee niin tuli tuo englanninkieli mieleen. Ateljee sanasta en oikein tykkää itse. Englanninkielellä taiteilijan/luovan alan työhuone on "studio" vaikka se meillä kuulostaa enemmän musiikkiin liittyvältä. Ulkomaan kielellä otsikko nyt joka tapauksessa tuli mutta teksti on ihan tätä kökkösuomea!

Heti alkuun täytyy sanoa, että - ainakin itselläni pääasiassa maisemamaalarina - on yksi asia joka on paljon tärkeämpi kuin täällä "studiossa" tapahtuva työ. Se on tärkeämpi kuin koulut, maalaustaidot tai täydellinen cv. Itseasiassa ilman sitä ei meikäläisen kohdalla edes syntyisi maalauksia! Tuo tärkein asia on tietysti se, että se maalattava maisema täytyy ensin etsiä, löytää ja omin silmin nähdä ja paikan päällä kokea. Tosin näkyyhän niitä maisemia jo ikkunoista oli sitten työhuone tai muu huone ja oman maalauspaikkani ikkunasta näkyy pohjois-vehkalahtelaista maalaismaisemaa. Nyt huhtikuisessa koreudessaan.

Muuten kotikylällä riittää maisemia joka lähtöön. On erilaisia metsiä kivikkoineen, kallioineen ja mäkiä vähän liikaakin. On peltomaisemia ja niillä vielä vanhoja latojakin. Järviä ja metsälampia on parin kilometrin säteellä toistakymmentä. Jokimaisemia voisi olla enemmän, pikkupuroja kyllä löytyy. Eri vuoden- ja vuorokauden ajat tietysti moninkertaistavat maisema-aiheet. Kun paikat ovat tutut niin valmiiksi tietää miltä suunnalta ja mihin aikaan kannattaa lähteä katseltavaa etsimään. Kuvia tulee räpsittyä oikein urakalla ja maalaamaan pääseekin sitten heti tuoreeltaan senkun laittaa kuvat läppäriin ja monitorilta alkaa katsella suurempana kuvana mitä on saanut saaliiksi.

Inspiraatio voi iskeä ulkona liikkuessa koska tahansa mutta aina ei voi tietää tuleeko aiheesta lopulta taulu vai ei. Tässä jokin aika sitten maaliskuisena lauantai-iltapäivänä hiihtolenkillä kylän ladulla pelto-ojaa ylittäessä kevät-aurinko värjäsi takaapäin pilviharson lävitse vastarannan taivaan mahtavan tummaksi ja taustametsän violettiin utuun. Ojan varren puskakin tuntui sopivan maisemaan ja näyn kruunasi keväthankia katsojaa kohti halkova oja. Ajattelin, että mitkä värit ja asetelma! Pian tein aiheesta pienen luonnoksen (20 x 40 cm).

Kun se ei suoraan sanottuna säväyttänyt ollenkaan, kokeilin vähän isompana (40 x 60 cm).

Vieläkään ei tullut ihan sitä mitä odotin. Kun seinän vieressä lojui kehys, tein siihen maalauspohjan ja kokeilin vielä kehystettyä versiota.

Sitä en innostunut tekemään edes signeerausvalmiiksi kun aihe pääsi jotenkin sammahtamaan. Mutta näitähän voi joskus jatkaa jos sattuu innostumaan. Ja liikaahan ei maalaamista voi koskaan harjoitella.

Joskus löytyy hienoja ja erikoisia näkymiä joista tietää jo etukäteen ettei kannata edes harkita tekevänsä niistä maalausta vaikka kuinka satumaiselta näyttäisi. Niinkuin nyt tämäkin toissa-iltana löytynyt vedessä kasvava kuusikko. On kevättulvan aika parhaillaan.

Blogipäivitys!

Täällähän näyttää ihan siltä, että öljyvärimaalarilta on päässyt bloggaaminen kokonaan unohtumaan!

Sen suurempaa dramatiikkaa ei asiaan liity. Vuosi sitten keväällä tuntui, että maalaamisessa on aikalisän paikka joten siitä hommasta ei sitten ole ollut paljon kerrottavaa. Tosin maatilalla kun asuu ja viljanviljelykin kuuluu harrastuksiin niin maalaustaukoja on aina ollut. Muutama tilaustyö on vuoden aikana tullut tehtyä sekä omia juttuja joten jonkinlainen tuntuma maalaamiseen on kyllä säilynyt.

Työhuone eli atelieeri kun on tuossa pihan toisella puolella niin melkein päivittäin siellä on kuitenkin tullut käytyä ja kevättalvella jo tuntui, että pientä maalaamisnälkää alkaisi olla. Kevätauringon myötä huomasin, että viime syksynä olin tietämättä tehnyt hyvän työn kun kaadoin rakennuksen seinän vierestä ison koivun ja vielä isomman siperian pihta-merkkisen puun. On koillisesta päin valo työtiloissa lisääntynyt ja kesällä sen varmaan oikein huomaa kun ikkunasta näkyy taivasta eikä vain pelkkiä koivunlehtiä.

Kaikenlaista nikkarointia tulee myös harrastettua. Kehystämisessä riittä aina kehittelemistä ja maalauspohjien kasailu vie oman aikansa. Takavuosina en osannut maalata kuin suurella vaivalla mustaksi pohjustamalleni pellavalle ja juuri kun olen tässä melkein tottunut valkoiseenkin pohjaan niin tajusin, että Amerikan maassa Georgiassa Fredrix-niminen firma valmistaa valmiiksi mustaksi pohjustettua maalauskangasta!

Kun asuu tällaisessa hiljaisessa syrjäkylässä niin täällä maailmaan mahtuu vielä ääntä/meteliä vaikka kuinka ja "miesluolastanihan" löytyy sen tuottamiseenkin sopivat välineet.

Jos ei maalaamisesta ole blogiaiheita pitkään aikaan syntynyt niin kuvataidemaailma on kyllä ihan unholaan painunut. Ilmeisesti kun ei ole ollut koko ajan kankaan ääressä sutia ja tuubeja puristamassa ja omaa maalaamistaan mietiskelemässä niin ei sitten muutenkaan  taideasiat ole tulleet mieleen. Vaikka siinähän ei mitään ihmeellistä liene. Sen varran harvoja tuntuu tuo kuvataidemaailma oikeasti kiinnostavan. (tarkennuksena sen verran, että kuvataidemaailmalla tarkoitan ns virallista ja julkisin varoin harjoitettua kuvataidetta ja näin kun sen määrittelee niin itsehän en ole koskaan kuvataidemaailmaan edes kuulunut). Joskus viime syksynä löysin itseni eräästä taidenäyttelystä ja vaikka kuinka olisin jäävi mitään arvostelemaan niin tuli mieleen että näin tekotaiteellista, politisoitunutta ja vain itsensä kanssa keskustelevaa apuraha-nykytaidetta. Alkaa tuntua, että kuvataidemaailmassa nykyään kaikki on kehuttu pilalle ja analysoitu puhki!

Ja kun itselläni on taideasioista aina vain tuo sama virsi niin sen verran pitää vielä blogia jatkossa päivittää, että  keskitynkin bloggaamaan vain omasta maalaustyöstäni ja niistä asioista mitkä siihen jotenkin liittyvät. Eli tästä tulee sitten joku "studio blog" tai jotain...