Sen suurempaa dramatiikkaa ei asiaan liity. Vuosi sitten keväällä tuntui, että maalaamisessa on aikalisän paikka joten siitä hommasta ei sitten ole ollut paljon kerrottavaa. Tosin maatilalla kun asuu ja viljanviljelykin kuuluu harrastuksiin niin maalaustaukoja on aina ollut. Muutama tilaustyö on vuoden aikana tullut tehtyä sekä omia juttuja joten jonkinlainen tuntuma maalaamiseen on kyllä säilynyt.
Työhuone eli atelieeri kun on tuossa pihan toisella puolella niin melkein päivittäin siellä on kuitenkin tullut käytyä ja kevättalvella jo tuntui, että pientä maalaamisnälkää alkaisi olla. Kevätauringon myötä huomasin, että viime syksynä olin tietämättä tehnyt hyvän työn kun kaadoin rakennuksen seinän vierestä ison koivun ja vielä isomman siperian pihta-merkkisen puun. On koillisesta päin valo työtiloissa lisääntynyt ja kesällä sen varmaan oikein huomaa kun ikkunasta näkyy taivasta eikä vain pelkkiä koivunlehtiä.
Kaikenlaista nikkarointia tulee myös harrastettua. Kehystämisessä riittä aina kehittelemistä ja maalauspohjien kasailu vie oman aikansa. Takavuosina en osannut maalata kuin suurella vaivalla mustaksi pohjustamalleni pellavalle ja juuri kun olen tässä melkein tottunut valkoiseenkin pohjaan niin tajusin, että Amerikan maassa Georgiassa Fredrix-niminen firma valmistaa valmiiksi mustaksi pohjustettua maalauskangasta!
Kun asuu tällaisessa hiljaisessa syrjäkylässä niin täällä maailmaan mahtuu vielä ääntä/meteliä vaikka kuinka ja "miesluolastanihan" löytyy sen tuottamiseenkin sopivat välineet.
Jos ei maalaamisesta ole blogiaiheita pitkään aikaan syntynyt niin kuvataidemaailma on kyllä ihan unholaan painunut. Ilmeisesti kun ei ole ollut koko ajan kankaan ääressä sutia ja tuubeja puristamassa ja omaa maalaamistaan mietiskelemässä niin ei sitten muutenkaan taideasiat ole tulleet mieleen. Vaikka siinähän ei mitään ihmeellistä liene. Sen varran harvoja tuntuu tuo kuvataidemaailma oikeasti kiinnostavan. (tarkennuksena sen verran, että kuvataidemaailmalla tarkoitan ns virallista ja julkisin varoin harjoitettua kuvataidetta ja näin kun sen määrittelee niin itsehän en ole koskaan kuvataidemaailmaan edes kuulunut). Joskus viime syksynä löysin itseni eräästä taidenäyttelystä ja vaikka kuinka olisin jäävi mitään arvostelemaan niin tuli mieleen että näin tekotaiteellista, politisoitunutta ja vain itsensä kanssa keskustelevaa apuraha-nykytaidetta. Alkaa tuntua, että kuvataidemaailmassa nykyään kaikki on kehuttu pilalle ja analysoitu puhki!
Ja kun itselläni on taideasioista aina vain tuo sama virsi niin sen verran pitää vielä blogia jatkossa päivittää, että keskitynkin bloggaamaan vain omasta maalaustyöstäni ja niistä asioista mitkä siihen jotenkin liittyvät. Eli tästä tulee sitten joku "studio blog" tai jotain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti