Jotta öljyväreillä maalaaminen onnistuisi -maalasipa sitten talon seinää tai taulua - on siveltimen ja maalauspohjan välissä oltava aina maalia eli väriä ja mieluimmin vielä ihan reilusti. Kiilapuihin pingotettu laadukas ja sileäksi pohjustettu pellava on paras pohja hienolle öljyvärityölle. Siinä parhaiten oppii myös sen värien levittämisen eli ei hinkkaamalla vaan sivellen pehmeällä sutilla! Välillä kuitenkin tekee mieli maalata pikkutöitä ja niiden kehystämisen kannalta kiilalista on liian paksu. Jäljelle jääneet kehyslistan pätkät pitäisi kuitenkin saada käytettyä johonkin. Pieni taulu ei näytä seinällä hyvältä jos kehyksen ja seinän väliin jää selvä rako. Sen sijaan n. 8mm paksu levy sopii sopivasti kehyksen huullokseen. Ja kaikenlaista puulevyähän täältä metsien maasta löytyy eikä tarvitse turvautua tuontiroinaan.
Tänään surauttelin pöytäsirkkelissä pari neliötä viidestä viilusta liimattua koivuvaneria palasiksi ja siitähän tuli kolmisenkymmentä maalauslevyä. Ei vääny ikinä eikä muuten maksa paljon mitään.
Olen vuosien saatossa hemmotellut itseni käyttämään vain todella hyviä maalauskankaita - ne kyllä sitten maksavat - joten en halua maalata levylle suoraan vaan liimaan siihen tutun kankaan. Liimaus onnistuu pohjustusaineella eli reilu kerros gessoa, kangas päälle ja tarttuu kuin tauti. Sen jälkeen vain pino maalauslevyjä painon alle kuivumaan ja prässääntymään.
Sitten ei muuta kuin niitä pikkuinspiraatioita odottelemaan!