Ateljee-galleriani vieressä tien toisella puolella olevilla pelloillani on useampikin kivikkoisia, erilaisia puita ja pensaita ja heinikkoa kasvavia peltosaarekkeita.
Pihlajat ovat näkyvimmät puut mutta myös vaahtera, tammi, pikkukoivuja, pajuja, tuomia ja yksi erittäin väkeviä hedelmiä kasvava omenapuu löytyy. Katajia tietysti sekä oksaisia kuusia ja pari männynkäppyrää. Ja kivikkoa on niin maan sisällä kuin päälläkin. Vaimoni kertoman mukaan eräs geologian harrastaja oli maantiellä kerran innoissaan kuvaamassa näitä "postglasiaalisia moreenimuodostelmia". Onneksi en itse sattunut paikalle. Olisin varmaan ilonpilaajana tokaissut, että melkein kaikki näkyvissä olevat kivet siihen on laittanut "kuusikymmen-lukulainen caterpillari". Kun pelloilta on löytynyt kivikauden esineistöä niin arkeologi ja sen asian harrastajiakin on paikalla pyörinyt. Itse näitä lähimaisemia tulee katseltua milloin traktorin hytissä tai puimurin pukilla. Kesäiltaisin tulee siellä käveltyä ja talvipäivisin liikuttua kelien mukaisilla välineillä.
Pitkään olen ihmetellyt kun näistä lähinäkymistä ei juuri koskaan ole syntynyt maalauksia muutamaa pihlajankuvaa enempää. Tiedä sitten onko kesänkaipuu jo niin kova vai mistä johtuu, että viime aikoina on monta kertaa tullut mieleen kuinka hyvältä nuo puut ja puskat näyttävät kesäillan hämärässä kun aurinko on laskemassa/laskenut ja valo tulee pohjoisen puolelta. Niinpä lähimaisemista on nyt alkanut syntyä maalauksiakin. Tällä kertaa useita. Muutama pieni on jo saanut kehyksenkin.
