Tonalismia

Tonalismi eli sävymaalaus oli hyvin suosittu maalaustyyli ennen impressionismia Amerikassa. Impressionismin ja sen jälkeen tulleiden monien muiden -ismien suosion myötä tonalismi unohtui ja on vasta viimeisten vuosikymmenien aikana löydetty uudestaan Yhdysvalloissa. Tonalismille on tyypillistä nimensä mukaisesti hillityt usein tummahkot tunnelmalliset värisävyt. Maisemamaalausten aiheena ovat usein kuun valaisemat ja usvaiset, pehmeän valoisat ja harmaan varjoisat näkymät. Sisäkuvat ovat koruttomia, sävy sävyyn maalattuja ja henkilöt niissä yksinäisiä mietiskelijöitä. Eipä siis ihme, että tyylisuunta 1900-luvun alun modernisoituvassa maailmassa jäi unholaan.
Siitä kuinka itse aikanaan tonalistitaiteilijat löysin on kiittäminen tätä ihmettä nimeltä world wide web! Ennenkuin www valloitti maailman olin American Artist-lehden tilaajana jo päässyt tutustumaan Hudson River- koulukunnan mestareihin joista monet olivat tonalismin edustajia. Kun netissä surffailu 1990-luvun puolivälissä pääsi vauhtiin niin George Inness - ehkä tunnetuin tonalisti - tuli usein vastaan internetin taidesivustoilla ja siitä asiaan tutustuminen pääsi vauhtiin. Tämän hetken suosituin tonalismi- suuntauksen maalari  lienee Dennis Sheehan vaikka omaan makuuni enemmän on Jacob Collins.
Jos palaan takaisin maankamaralle ja tänne kotisuomeen niin taulunteon ja tonalisminn yhdistämisessä täällä on yksi mutta sitäkin isompi ongelma nimittäin valo! Tarkemmin sanottuna tunnelmallisen ja pehmeän valon puuttuminen tai ainakin ensialkuun siltä tuntui. Suomi on pohjoinen maa ja valo täällä on kovaa ja kirkasta sekä ilma (onneksi sentään) puhdasta mutta kuivaa. Talvella valoa on liian vähän ja kesällä liian paljon! Varjot ovat kesällä mustia ja talvella kaikki on yhtä harmaata varjoa.
Maisemamaalarina mottoni on aina ollut se, että "maisemamaalarille on paljon tärkeämpää mennä luontoon
kuin kouluun"! Ei voi maalata sellaista mitä ei ole ensin omin silmin nähnyt! Maanviljelijänä - nyk. EU-aikana pienviljelijänä - on luonnossa oleileminen toteutunut jo työnkin puolesta mutta paljon on ihan varta vasten tullut valon perässä juostua ja rämmittyä. Olen nimenomaan etsinyt tonalistimaalareiden töissä näkemiäni sävyjä.
Ja täytyy sanoa, että niitä kyllä löytyy ja löytyy paljon. Valitettavasti vain sen keston voi laskea vain minuuteissa silloin kun sitä on. Kamera on varmaan hyvä kapistus jos sitä osaa mestarillisesti käyttää, itse luotan enemmän kuvamuistiini.
Elikkä siis jos haluaa nähdä ennennäkemättömiä, tunnelmallisen pehmeitä värisävyjä Suomen luonnossa niin omien kokemuksieni mukaan se onnistuu sellaiseen vuodenaikaan kun mm puissa ei ole vihreitä lehtiä ja lunta on mahdollisimman vähän. Siis keväällä tai syksyllä! Maaliskuun loppupuoli/huhtukuun alku ja lokakuun puolivälistä joulukuun alkuun on parhaat ajat. Vähän ennen auringonlaskua ja  vähän jälkeen auringonnousun.
Iltatunnelmia kannattaa ihailla korkealta maastonkohdalta ja aamutunnelmia alavilla mailla esim joen rannoilla niin valoshow kestää pitempään. Tietysti pitää olla selkeä taivas tai vain ohutta yläpilveä ja eteläinen ilmavirtaus joka tuo vähän kosteutta ilmaan. Näitä "tonalismin hetkiä" ei täällä kaikkina vuosina siis kovin paljon edes ole mutta silloin kun on voi nähdä sellaista mistä ainakaan sohvaperunat eivät tiedä mitään!