lauantai 28. tammikuuta 2017

Jade Gallery

Maalauksiani löytyy mm täältä:  http://jadegallery.fi/webgallery

Tammikuun juttu

Näköjään takkuaa tämä bloggaaminen välillä. Suurin syy siihen on hyvin yksinkertainen. Kun tuonne maalausstudiooni pihan toiselle puolelle marssin niin sitä on niin inspiraation vallassa, ettei todellakaan pälkähdä päähän, että maalaushommasta tai muusta puuhasta pitäisi sosiaaliseen mediaankin jotain päivittää! Maalaamaan mennessä täytyy tietää mitä siellä tekee. Aloittaako uutta vai jatkaako keskeneräistä. Jos kankaan ääreen menee mietiskelemään, että mitäköhän sitä maalaisi niin varmasti ei mitään synny ainakaan omalla kohdallani. Joskus tulee kokeiltua ottaa kuvia maalaustyön edistymisestä mutta maalaaminen vie mennessään ja asian muistaa sitten kun se on jo myöhäistä.

Somemaailma on varmaan hieno asia monesskin mielessä mutta kun en ole itse innokas niin enpä tiedä. Omaa intoani sosiaaliseen mediaan - mitä tää boggaaminenkin käsittääkseni on - hillitsee se, että some tuntuu nykyään olevan ihmiskunnalle suurempi riesa kuin siunaus. Ainakin kun uutisia kuuntelee. Kaikenmaailman twiittaajia. Mitä vähemmän toisiaan kuunellaan ja ymmärretään niin sitä kovempaa pitää huutaa ja raivota niinkuin se sanoma sillä menisi perille. Enpä malta olla lohkaisematta, että ihan tulee mieleen takavuosikymmenien kuvataidemaailman menetelmät. Niinkuin sen moni meistä on saanut tuta! Kun ei kuvat muuten saaneet kansaa syttymään vai olisiko ollut taidoista kiinni niin aika rajuksi meni/on mennyt kuvanteko. Siinä maailmassahan suvaitsevaisuutta riitti vain niin kauan kuin oli sama mielipide tai aate ja jotenkin oli vallalla käsitys, että toisia arvostelemalla ja haukkumalla voisi itse mukamas tulla paremmaksi jopa oikein erinomaiseksi ihmiseksi. Mutta "You can't fix yourself by breaking someone else" niinkuin joku viisas on sanonut. Makunsa kullakin mutta jos - olipa sitten somessa tai taiteessa - pyöriskellään jossain negatiivisuuden syövereissä niin miten siitä voi syntyä mitään positiivista?

Filosfointi sikseen ja mukavampiin asioihin! Vaikka ilmoista puhumaan kun "on taas ilmoja pidellyt". Omasta mielestäni oikein mainioita talvikelejä. Luntakin sopivat pari kolme senttiä ja pakkasista ei tietoakaan Tuo lumimäärä riittä hyvin talvimaisemiin ja joka paikkaan on nyt päässyt kävellen maisemia tutkimaan. Viikko sitten lähdin käymään eräässä suosikkipaikassani joka on sen verran kaukana (15 km) että täytyi turvautua autoon. Muina vuodenaikoina käyn siellä joka vuosi mutta nyt oli eka kerta tammikuussa ja yleensäkin keskitalvella. Kun ei ole sitä lunta niin autolla pääsee!  Kyseinen paikka on laaja mäkinen alue missä on vanhaa kuusikkoa ja paljon kiviä. Viikon aikana on syntynyt pieniä harjoitelmia ja pari vähän valmiimpaakin maalausta.



Kivet kuusikossa  28 x 33 , öljyväri 2017


Tammikuun aamu 30 x 55 öljyväri 2017



maanantai 14. marraskuuta 2016

Maalauslevy

Täytyy tunnustaa, että joskus viime vuosisadalla erehdyin itsekin kokeilemaan taidetarvikeliikkeissä kaupiteltavia kangaspahvipohjia öljyvärimaalauksessa. Siis niitä jossain kaukomailla leikeltyjä pahvinpalasia joihin on liimattu halpa, liukas ja kova puuvilla (jonka rakenne näkyy selvästi) ja joita valtamerien takaa tänne asti rahdataan. Tuollaisen maalauspohjan tykötarpeiksi kun vielä ottaa karkean sianharjassiveltimen, jäykän öljyvärin ja tärpättiä ohennusaineeksi - näinhän sitä opetetaan ja myydään - niin ei ole ihme jos ei maalausharrastus lähde oikein lentoon. Menee herkästi hinkkailuksi ja jää halvan harrastelijan leima koko hommaan. Ajan ja kosteuden myötä kangaspahvipohjakin painuu kuopalle.

Jotta öljyväreillä maalaaminen onnistuisi -maalasipa sitten talon seinää tai taulua - on siveltimen ja maalauspohjan välissä oltava aina maalia eli väriä ja mieluimmin vielä ihan reilusti. Kiilapuihin pingotettu laadukas ja sileäksi pohjustettu pellava on paras pohja hienolle öljyvärityölle. Siinä parhaiten oppii myös sen värien levittämisen eli ei hinkkaamalla vaan sivellen pehmeällä sutilla! Välillä kuitenkin tekee mieli maalata pikkutöitä ja niiden kehystämisen kannalta kiilalista on liian paksu. Jäljelle jääneet kehyslistan pätkät pitäisi kuitenkin saada käytettyä johonkin. Pieni taulu ei näytä seinällä hyvältä jos kehyksen ja seinän väliin jää selvä rako. Sen sijaan n. 8mm paksu levy sopii sopivasti kehyksen huullokseen. Ja kaikenlaista puulevyähän täältä metsien maasta löytyy eikä tarvitse turvautua tuontiroinaan.


Tänään surauttelin pöytäsirkkelissä pari neliötä viidestä viilusta liimattua koivuvaneria palasiksi ja siitähän tuli kolmisenkymmentä maalauslevyä. Ei vääny ikinä eikä muuten maksa paljon mitään.


Olen vuosien saatossa hemmotellut itseni käyttämään vain todella hyviä maalauskankaita - ne kyllä sitten maksavat - joten en halua maalata levylle suoraan vaan liimaan siihen tutun kankaan. Liimaus onnistuu pohjustusaineella eli reilu kerros gessoa, kangas päälle ja tarttuu kuin tauti. Sen jälkeen vain  pino maalauslevyjä painon alle kuivumaan ja prässääntymään.


Sitten ei muuta kuin niitä pikkuinspiraatioita odottelemaan!




perjantai 11. marraskuuta 2016

My fine art studio

                   Here's some pictures from my studio and my equipments.


I built my studio to the upstairs of an old cowhouse on my farm.


This is my painting corner. The easels are important though I don't use them always when painting.


I prefer a self-made table top easel.


No matter how big a table it's always full of all kinds of stuff!


I make my own canvases so many tools are needed.


Gesso is needed for a perfect painting surface. All works can't be painted on a white canvas so there has to be also black gesso.


I frame my own paintings so I have a cutting guillotine and an underpinner in an other room.

(blogitietojen mukaan kolmasosa kävijöistä on ulkomaalaisia joten täytyy välillä ulkomaan kielelläkin kirjoitella!)





maanantai 7. marraskuuta 2016

Moision Taidesyksy


Olen tänä syksynä mukana Moision Taidesyksy-tapahtumassa. Näyttely jatkuu lähes Jouluun asti joten vielä ehtii hyvin käydä tutustumassa Moision kartanoon. Tarkemmat tiedot moisionkartano.fi


Talvisia kuvia


"Vanha kuusi"


"Luminen joki"


"Rantakoivu"

lauantai 29. lokakuuta 2016

Maalausten viimeistelyä

On se aika vuodesta kun maalari joutuu totuttelemaan keinovalossa maalaamiseen. Se tietää sitä, että varsinkin isompien maalausten tekeminen menee hankalaksi koska märkä öljyväri kiiltelee ja heijastelee kun sähkövalo siihen osuu ja vasta seuraavana päivänä päivänvalossa - jos sitä on - näkee miten paljon värisävyt ovat pielessä. Tästä syystä tekee mieli etsiskellä ateljeen nurkista keskeneräisiä maalauksia joiden viimeistely onnistuu lamppujen loisteessakin varsinkin jos löytyy töitä joissa väreillä ei ole niin väliä. Maisemamaalaukset ovat vähän hankalia mutta henkilökuvat sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.