torstai 6. heinäkuuta 2017

Kehysten koristelua

Olen aina ihaillut vanhojen taulujen kehyksiä. Kukapa ei olisi! Jonkun verran on tullut jostain aina raahattua niitä kotiinkin ja kehystyksistä niitä on jäänyt itselle. Juuri minkäänlaista käyttöä ei niille kuitenkaan ole ollut sillä en ole omia maalauksiani niihin saanut oikein sopimaan. Ovat liian erilaisia. Eikä niitä viitsi ruveta tuunaamaan, pilalle vain menisivät.

Omia ostolistasta kasailtuja tai itse sahailtuja sen sijaan voin huoletta "päivittää". Jos kehys on kolhiintunut tai sen väri ei miellytä niin eikun paksua maalia päälle. Musta on hyvä väri tässä tapauksessa, tuoreeltaan sitä voi heti raaputella niin saa allejäävää kulta- tai hopeasävyä esiin ja maalin kuivuttua kehyksen "vanhentamista" voi jatkaa hiomapaperilla ym.

Italiankielistä sgraffito-sanaa käytetään tekniikasta missä vanhoja taidekehyksiä rapsutetaan jotta saadaan esiin mitä päällimmäisen patinakerroksen alla on. Oma tekniikkani ei siis ole varsinaisesti samaa koska hyvin tiedän mitä sieltä maalaamani kerroksen alta löytyy!

Toinen käytetty tekniikka on nimeltään granito missä taas vanhaan kehykseen tehdään uutta pintarakennetta, väria ja kuvioita eri tavoin. Esim erilaisilla työkaluilla voi "nuijia" kuvioita jne. Itse olen tehnyt sapluunoita. Terävillä askarteluveitsillä tukevahkoon muovikalvoon niitä on helppo tehdä.
Värin levittäminen on tehtävä töpöttelemällä, ettei väria pääse vahingossakaan sapluunan alle.
Saplunakoristelu on jotenkin paljon luonnollisemman näköinen kuin maalatut koristelut.




lauantai 1. heinäkuuta 2017

Äskettäin maalattuja...




...ja metsämaisemia on tullut tehtyä niin monta, ettei nyt keksinyt minkä niistä tähän laittaisi!



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Avajaiset 26.6.

Ateljee-galleriassani vietettiin 26.6. 2017 historiallinen hetki kun ensimmäistä kertaa paikan avaamisen jälkeen kahdeksantoista vuotta sitten on gallerian seinille nyt ripustettuna muita kuin omia töitäni. Vierailevien taiteilijoiden esiintyminen aloitettiinkin komeasti sillä esillä on heti ulkomaiset tekijät: Freja Andersson ja Tobias Hultèn Malmösta Ruotsista. Heidän yhteisnäyttelynsä nimi on "Omskapelser" eli "ReCreations" ja kotimaan kielellä "uudestaanluomisia". Esillä on valokuvia, tekstejä, installaatio ja video. Tobiakselta on esillä valokuvia jotka perustuvat hänen juuri ilmestyneeseen kirjaansa "Annotation Book". Frejan näyttelyn nimi on "This Is War". Hän on menestynyt dokumenttifilmien tekijänä ja näyttelyssä voi katsoa kaksi hänen filmeistään. Lisäksi on esillä fimien ruutukuvista kehystettyjen kuvien installaatio sekä tekstejä jotka on koottu sota-ajan kokeneiden naisien haastatteluista.







Freja ja Tobias

Tähän loppuun täytyy vielä laittaa yksi kuva näyttelyn pystytysvaiheesta:


Allekirjoittanut vääntämässä videonäytön jalustaa gallerian betoniseinään!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Galleria Luoman kesä

Tänä kesänä ateljee-galleriassani vierailevat visual artist Freja Andersson (frejaandersson.se) ja valokuvaaja Tobias Hultèn Malmösta Ruotsista. Näyttelyaika on 26.6. - 6.8. 2017 ja galleria on avoinna näyttelyn ajan joka päivä. Maanantaista perjantaihin klo 12 - 18 ja viikonloppuisin 12 - 15.




Omia maalauksiani on toki runsaasti esillä. Puolet alakerrasta ja yläkerta kokonaan ja riittäpä niitä heinäkuun ajaksi omaan kesänäyttelyyni muuallekin.
Tervetuloa! 

maanantai 8. toukokuuta 2017

Taidekesän avajaisissa

Lauantaina 6.5. vietettiin Moision Taide-ja Pitokartanon kesänäyttelyn avajaisia ja samalla yrityksen toiminnan 20-vuotisjuhlaa.

Vaikka en ole näyttelyssä mukana niin avajaisiin mentiin. Nimittäin kun toissa viikolla olimme  purkamassa syysnäyttelyn 2016 töitäni (!) niin kartanoa emännöivä Anne Hasu tiedusteli tulemmeko avajaisiin. Kutsun sähköpostitse olimme kyllä saaneet. Ja siinä sitten päätimme, että osallistutaan vaikka itse taulunmaalaajana en ole oikein varma voiko toisten taiteilijoiden avajaisiin osallistua!
Jos oikein tarkkoja ollaan niin onhan kartanolla myynnissä Merja-vaimoni valamia kynttilöitä ja minultakin jäi muutama pikkutyö, jotka oikein tarkkasilmäinen vierailija saattaa löytää kartanon uumenista. Osallistuminen taidenäyttelyn avajaisiin siellä muun avajaisyleisön seassa olikin oikein mukava kokemus.

Tilaisuus alkoi konsertilla Elimäen kirkossa. Vanha ristinmuotoinen puukirkko on nähtävyys jo sinänsä. Konsertissa oli tarjolla jazz-sävyisiä tulkintoja uusista populaarimusiikin hiteistä ja vähän vanhemmista Suomi-sävelistä ja vaikka en ole musiikinlajin asiantuntija niin puolitoistatuntinen konsertti hurahti todella nopeasti. Eikös se ole selvä merkki siitä, että on viihdytty hyvin. Mukana oli myös laulusolisti jonka ohjelmassa oli esim. "Amazing Grace"-hymni ja tällaiselle kantrimusiikin harrastajallehan se oli hyvinkin tuttu ja jäi mieleen.

Kirkosta siirryttiin kartanoon missä oli alkuun mielenkiintoinen Researt Oy:n edustajan kuvamateriaalilla varustettu esitelmä vanhojen taideteosten tutkimisesta. Vähän harmitti kun tuli otettua seisomapaikka takarivistä ja vielä aulan puolelta! Fritz Jakobsson piti taiteilijapuheenvuoron ja kuultiin uunituoreen "Moisio-valssin" ensiesitys. Ja sitten kohta päästiinkin pitopöytien ääreen!

Taidettakin on esillä ja runsaasti. 30 taiteilijaa!  Olen toki jäävi sanomaan siitä mitään. Muuta kuin, että kannattaa kesän aikana vierailla Moision Taide-ja Pitokartanolla!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Mikähän se totuus sitten lienee kuvataiteessa...

...kun kuulemma totuuden jälkeisessä maailmassa tässä nykyään elellään.

Sitä ei varmasti kukaan voi kieltää, että kuvataide "virallisessa" Suomessa on todella yksipuolista ja nykytaide on se ainoa totuus. Mitäpä siitä enempää juttua vääntämään, ketäpä edes jaksaisi kiinnostaa. Se vaan, että jos tämän maan kuvataide-eliitti olisi oikeassa siinä, että suomalainen nykytaide on se yksi ja ainoa juttu ja totuus niin eikös kaikki maailman taiteilijat sitten alkaisi tekemään vain suomalaista nykytaidetta!?

Toinen kaikkien tietämä totuus on se, että kuvataide - niinkuin koko suomalainen kulttuurielämä - on todella kovasti vasemmalle kallellaan. Niin pahasti, että ilman veronmaksajien massiivista rahallista tukea se olisi jo ajat sitten kellahtanut kumoon. Eipä siitäkään enempää, eihän taidemaailman vasemmistolaisuus ketään kiinnosta. No ehkä heitä itseään. Sillä suunnallahan osataan mielipiteetkin muuttaa totuudeksi ja muilta ollaan vaatimassa samaa ajatusmaailmaa.

Sekin aika tärkeä asia kuvataiteessa on koko ajan hakusessa, että mikä sitten on taidetta, kuka on oikea taiteilija ja millaista taiteen pitäisi olla. Ja kenellä on valta päättää totuus kaikesta. Se on selvää, että kun taidemuseoissa on vanhempaa taidetta esillä niin sehän on taidetta ja tekijöistä on tullut taiteilijoita mutta sen suhteen mitä taiteilijat kaikkialla maailmassa ateljeissaan ja työhuoneissaan tälläkin hetkellä tekevät tarjolle taiteeksi olemme kaikki yhtä sokeita eikä kenenkään varmaan kannattaisi kehua olevansa muita viisaampi siinä asiassa.

Oikeassaolemisesta ja totuudesta tuli mieleen kun luin jostain kiinalaisen tarinan ryhmästä sokeita buddhalaismunkkeja (tuo ei ole olennaista, että ne oli just buddhalaisia vaan se, että he olivat sokeita!). No joka tapauksessa niin porukka vietiin tutustumaan eläimeen nimeltä norsu ja jokainen sai käsikopelolla tutustua otukseen ja sitten piti kuvailla millainen se on. Ensimmäinen kokeili kärsää ja totesi, että pehmeä ja taipuisa on. Toinen tarttui torahampaaseen ja sanoi, että on kova ja jäykkä. Kolmas kokeili korvaa ja kertoi, että löysältä lällykältä tuntuu. Jalasta kokeillut piti otusta paksuna sekä painavana ja häntää pidellyt tiesi, että norsu on ohut kuin naru ja niin edelleen... Ja kaikki olivat omalta kohdaltaan oikeassa!

Mitä tästä opimme? No sen, että joskus voi olla omasta mielestään kovastikin oikeassa vaikka ei tietäisi totuudesta yhtikäs mitään.






tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kivimaalauksia

Olen aina ollut tosi innokas maalaamaan kivien kuvia. On nimittäin metsissä ja peltojen reunoillakin meilläpäin sen verran paljon malleja tarjolla, että onnistuu sen puolesta hyvin. Tänä kevättalvena "kivipotretteja" on syntynyt tavallistakin enemmän. Ihmekös tuo kun ne ovat kaiken talvea pilkistelleet hankien alta niin sopivasti ja näin keväällä aihe on parhaimmillan.


Kevättä rinteessä, öljy  40x50


Lumessa, öljy  27x35