keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Guggenheimia pukkaa

Euroopan merkitystä ja vaikutusta maalaustaiteen historiaan ei varmaan mikään koskaan ylitä. Venäjä on maalaustaiteessakin suurvalta, nykyään siellä tosin lienee vain takana loistava menneisyys. Ja kiinalaiset, he ovat mestareita vain muiden matkimisessa.
Viimeisen sadan vuoden aikana ovat eurooppalaista menoa kuitenkin hallinneet kaikenmaailman kahjot ja sotia on ollut lähes kaiken aikaa vireillä jossain päin ja välillä on oikein kunnolla melskattu. Kansat tappaneet toisiaan ja hullut johtajat sortaneet omiaan. Taiteessakin tällainen meno on näkynyt kaikessa rujoudessaan ja rumuudessaan. Rautaesiripun itäpuoli ei liene ollut kovin inspiroiva ympäristö taiteilijoille eikä länsipuolen lähinnä kai viinistä ja vasemmistolaisuudesta käyttövoimansa ammentanut taide ole maailmaa mullistanut.
On kuitenkin olemassa maanosa, missä taide on saanut kehittyä rauhallisemmissa oloissa. Sehän on tämä niin monen suomalaisenkin inhokki Amerikan Yhdysvallat. Siellä ei yli sataanviiteenkymmeneen vuoteen ole varsinaisesti sodittu ja yhteiskuntarakenteita tuhottu Euroopan tyyliin vaikka kieltämättä täydellinen vapaus, demokratia ja taalavetoinen systeemi on aiheuttanut omat lieveilmiönsä. Maanosan vauraus on kuitenkin mahdollistanut sen, että taiteilijoillakin on mennyt paremmin. Amerikkalaisen maalarin ei ole maalatessaan tarvinnut pähkäillä sitä, mistä kriitikot ja apurahanjakajat tykkäisivät vaan taloudellinen riippumattomuus on antanut luomisenvapauden. Ja tulosta on syntynyt.
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että maalaustaiteen terävin huippu on sotien jälkeen siirtynyt Atlantin taakse.
Abstrakti ekspressionismi ja sen edustajat kuten Jackson Pollock, Mark Rothko jne ovat kaikille tuttuja ja tunnustettuja. Vielä tunnetumpia lienevät pop-taiteen edustajat Rauschenberg, Warhol, Lichtenstein, Johns, Bourgeois. Minimalistinen taide syntyi Yhdysvalloissa 60-luvulla. Abstraktin taiteen vastareaktiona siellä syntyi hyper- ja fotorealismi jne jne...
Se, miten tämä mielestäni liittyy Guggeheimin putiikkiin on se, että se omistaa tätä tämän hetken ykköstaidetta niin valtavat määrät ja pystyy tuomaan sitä ihmisten nähtäväksi ja nautittavaksi eri puolilla maailmaa. Nyt kun Suomeen ollaan "toimipistettä" tuomassa niin luulisi kaikkien taiteenystävien riemusta kiljahdellen odottavan sitä mutta vielä mitä! Naama kurtussa vastustetaan, taiteilijat tietenkin - kateellisia kun ovat - etunenässä!
Täällä Haminassahan on jo Google joten Helsinkiinkin pitäisi saada edes Guggenheim. Ei tosin suomalaisten veronmaksajien rahoilla vaan sijoittajien. Jos se on niin hyvä bisnes kuin kerrotaan niin luulisi rahamiesten ja- naisten suorastaan hinkuvan hommaan mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti