Tuo kysymys tulee tällekin tauluntekijälle aina silloin tällöin vastaan eri näkökulmista ja selvän vastauksen antaminen on vähän mutkikkaampi juttu mutta sen voi heti todeta, että niin maalauksien kuin muidenkin taideteosten kaupassa pätevät samat säännöt kuin kaikessa muussakin kaupankäynnissä. Eli tekijä/omistaja voi määritellä myytävän tavaran hinnan ja kaikessa kaupankäynnissähän luonnollisesti pyritään saamaan markkinoilta korkein mahdollinen saatavissa oleva hinta tuotteesta.
Kun taideteos on siirtynyt pois taiteilijan omistuksesta taidemaailman pyöritykseen niinkuin vanhoille taideaarteille on käynyt ja niistä maksetaan miljoonia niin taiteilijalla ei siinä ole enää mitään osuutta jo luonnollisistakaan syistä ja tämän päivän maailmassakin on hyödytöntä syytellä taiteilijoita siitä, että täällä monilla on rahaa paljon käytössään ja vielä useammilla ei ole sitä ollenkaan.
Ruohonjuuritasolta jos alkaa taulun hinnanmuodostusta tutkia niin usein kuulee miten värejä ja paperia saa marketista muutamilla euroilla ja Anttilassa on aina kehysale -70%! Kun mikä tahansa voi olla taidetta niin halvimmaksi tulee kun tekee neljästä rimasta kehikon, nitoo siihen vanhan olohuoneen verhon ja - BUM - taideteos on valmis! Vaikka hintaa kuinka pyöristäisi ylöspäin niin ei se voi olla kuin viiskymppiä! Näillä teoksilla jos saisi pääkaupungista näyttelyajan hyvään galleriaan niin ei tarvitsisi myydä kuin n. satakaksikymmentä kappaletta niin alkaisi päästä voiton puolelle! No...leikki leikkinä. Vastuuntuntoiset taiteilijat hankkivat ne oikeat taiteilijatarvikkeensa erikoisliikkeistä tai taidetarviketukusta ja kyllä ne maksavat ihan tarpeeksi.
Toinen asia mikä hämärtää ihmisten käsitystä maalausten arvosta on esim. television antiikki-ohjelmat. Kun nimitaiteilijan vanhan teoksen arvoksi annetaan vain parisataa niin eihän tämän päivä tekijän työn arvo voi olla kuin osia siitä! Sitä ei antiikkimaailmassa tiedetä eikä kerrota, mihin hintaan ja missä rahanarvon maailmassa teos aikoinaan on taiteilijalta lähtenyt. Joka tapauksessa tämän päivän kustannuksilla valmistettu tavallinen öljyvärimaalaus minimipalkallakin maksaa pakostakin useampia satoja euroja ja jos mikä on törkeää niin se, että viidensadan arvoinen tavara pitäisi saada omakseen parilla sadalla. Ei muuten onnistu missään muussakaan kaupassa!
Netissä ynnä muualla myydään nykyään paljon kaikenlaista ja halvallakin. Jos joku myy omistamaansa taidetta halvalla niin eikö se kerro enemmän myyjän rahapulasta kuin taiteen laadusta? Ja kun ihminen sitten ostaa taidetta halvalla tai kalliilla niin hänen päässään alkaa pyöriä ajatus siitä, että kuinkahan arvokas hänen tavaransa oikeasti voisikaan olla.
Taide ei siis oikein millään voi olla luonnottoman halpaa mutta toisaalta kyllä taiteen hinnoissakin täytyy joku tolkku olla. Lupausten kauppiaita on joka alalla niin taiteessakin. Kukaan ei kertakaikkiaan voi tietää mikä on sadan vuoden kuluttua arvokasta ja ei ole reilua lupailla sellaista mistä ei ole sadan vuoden päästä vastaamassa! Kaikki vanhat tavarathan ovat arvokkaita mutta eihän tavaroita hinnoitella sen mukaan, että ne ovat tulevaisuuden antiikkia. Mielestäni näin ei voi tehdä maalaustenkaan kohdalla. Taidetta yksinkertaisesti valmistuu tällä hetkellä niin valtavan paljon, ettei siitä ole tulevaisuudessa puutetta. Korkean taidekoulutuksen saaneet taiteilijat myös haluavat "ulosmitata" taiteensa tulevan varman arvonnousun jo elinaikanaan ja hinta nousee huimaksi. Taiteilijan kannalta karu totuus on, että loppujen lopuksi hyväksi osoittautunut taide on oleva halvimmillaan silloin kun taiteilija sitä näyttelyssään tai muuten omistuksessaan ensi kertaa kauppaa.
Vain aivan poikkeustapauksissa tämän ajan taiteen hinta lähtee nopeaan nousuun. Tällainen poikkeustapaus oli esim. v. 2000 vain 24-vuotiaana menehtynyt taidemaalari Ilkka Lammi.
Miten taiteilijan sitten kuuluisi hinnoitella työnsä? Luotettava perusta ei ole esim. se jos heti nuoren taiteilijan ensinäyttelystä varakas setämies ostaa tauluja kolme tonnia kappale! Jos taas työ on tekijälleen niin rakas, ettei siitä raaski luopua kuin tuhansilla niin ei sitä kannata laittaa myyntiin ollenkaan vaan pitää omissa kokoelmissaan.
Jos maalaus on tehty valtavassa luomisen tuskassa taiteilijan "sydänverellä" ja on hänelle todella tärkeä niin onko kovin kaunis ajatus maksattaa ahdistuksistaan ja masennuksistaan taiteenystävillä kymppitonni?
Ei ehkä ole myöskään kovin uskottavaa jos kehuu olevansa kauhean hidas ja siksi taideteokselle on kasaantunut sitä hintaa. Jos työtä on taiteilijan mukaan tehty todella kauan niin eikö hän sitten osaa vai mikä on ja helposti käy niin, että "nopeat syövät hitaat"...
On vain inhimillistä, että taiteilijan itse hinnoitellessa maalauksiaan tahtoo se hinta hinautua ylöspäin vaikka yleensä jonkin tavaran hinta nousee vain siksi kun sillä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Korkealle nostetulla hinnalla on myös vaaransa. Nimittäin jos hintaa jossain vaiheessa täytyy ruveta laskemaan niin taideteoksen kohdalla se ei näytä kovinkaan hyvältä.
Muistan joskus keskustelleni n. 800 euron hintaisen maalaukseni äärellä asiakkaan kanssa joka totesi, että tuohon hintaanhan saa jo taulutelevision! Ei auttanut muu kuin vastata, että niin saa! En kuitenkaan malttanut olla lisäämättä, että muutaman vuoden kuluttua televisiotasi ei ole enää olemassakaan mutta taulunostajan jälkeläiset saattaisivat vielä vuosisadankin kuluttua ihailla vanhaa maalausta ja arvuutella sen arvoa.
Taidehuutokauppojen hintatiedot ovat kaikkien saatavilla joten ei ole tarkoitus tässä juoruilla asioista mutta 80-luvulla kun taidekauppa ylikuumeni ja hinnat nousuvat myös "ihan tavallisen" taiteen kohdalla niin jokainen joka on kiinnostunut voi ottaa selvää siitä, mihin hintaan näitä teoksia saa nyt reilun kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Olen itse myynyt maalauksiani noin kahdenkymmenenviiden vuoden ajan ja pitänyt oman hintatasoni edelleen mielestäni maltillisena mutta en todellakaan ole oikea ihminen antamaan neuvoja muille siitä, mihin hintaan maalauksiaan tarjoavat. Se on jokaisen oma asia.
Ostajan ei kannata maksaa omasta mielestään liikaa eikä myyjän pidä myydä omasta mielestään liian halvalla, sehän kuulostaa järkeenkäyvältä taidekaupassakin. Yksi versio Edvard Munchin "Huuto"-maalauksista meni tällä viikolla kaupaksi ja hinta oli yli 91 miljoonaa euroa. Onkohan siinä mitään järkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti