Tämän viimeaikaisen suvaitsevaisuus-keskustelun tuloksena toivottavasti yhä useampi tajuaa, että sananvapauteen ei kuulu toisten ihmisten mollaaminen. Ei vaikka kuinka olisi omasta mielestään muita viisaampi ja sivistyneempi ja huonot ja tyhmät idiootit kismittävät!
Taide on ilmeisesti kautta aikojen herättänyt ihmisten intohimot sekä haukkumiseen että kehumiseen. Maalaustaide varsinkin. Tuntuu, että tauluista jokainen saa surutta, ilman minkäänlaista vastuuta ilmoittaa mielipiteensä ja tällainen "sylkykupin" asemaan joutuminen on pitänyt maalaustaiteen ja taiteilijoiden arvostuksen muita taiteenlajeja huonompana.
Onhan se surkeaa kun suurelle osalle niin sanotusta suuresta yleisöstä kuvataide - erityisesti nykytaide - tuntuu olevan vain vitsailujen aihe ja moni ajattelee että VMP ja EVVK!
Yhtään ei kuvataiteen arvostusta ole parantanut nykytaideväen mielipide, että mikä tahansa voi olla taidetta (kunhan tekijä vain on heidän omasta porukastaan ja teoksen sanoma on oikeanlainen). Samalla taidepiirit ovat sulkeutuneet omiin ympyröihinsä eikä se maailma luonnollisesti kiinnosta niitä jotka eivät siitä mitään ymmärrä.
Mistä aiheesta se kunnon taulu sitten syntyy ja kuka sen saa ja osa tehdä? Pablo Picasso ilmoitti aikanaan, että hänen tehtävänsä on "maalata tauluja eikä tietää asioita". On tietysti tärkeää, että taide antaa ajattelemisen aihetta mutta jos maailman ongelmat ratkeaisivat sillä. että niistä maalataan tauluja niin ei täällä Suomessa ainakaan olisi yhtään ongelmaa jäljellä. Nythän tilanne on se, että kun maalaa nykytaiteen vallitsevan trendin ja sopivan poliittisen suuntauksen mukaisia teoksia niin vain taiteilija itse tulee siinä autetuksi. Saa hyvät arvostelut ja apurahat napsahtelevat kohdalle.
Jos tekee vertailua muihin taiteenlajeihin niin vapaus tehdä suurinpiirtein mitä haluaa on siellä paljon suurempi kuin maalareilla. Kirjailija voi kirjoittaa vaikkapa natseista, terroristeista tai muusta kielteisestä eikä häntä syytetä niiden ihannoimisesta. Elokuvissa saa ja kuuluu olla väkivaltaa, sitähän se elämä on! Näyttelijät voivat huoletta heittäytyä juopon tai ilotytön rooleihin, sillä kukaan ei ajattele, että he olisivat sellaisia oikeastikin. Runoilijat rustaavat rakkausrunoja ja säveltäjät lemmenlurituksia, sehän on heidän tehtävänsä... ja niin edelleen
Sen sijaan jos taidemaalari maalaa maisematauluja niin taideihmiset nimittelevät toritaiteilijaksi. "Maaseudun vanhan rakennuskannan" kuvaajat ovat latomaalareita ja jos jonkun tekijän taulut menevät oikein hyvin kaupaksi niin silloin ne ovat kaupallista roskaa. Kaikkein suurin synti nykyaikana on tietysti se jos miestaiteilija maalaa niinkin tavallista ja maalaustaiteessa hyvin yleisesti käytettyä aihetta kuin naisfiguuria! Yleisesti ottaen kaiken kauniin ja miellyttävän näköisen maalaaminen on nykyään halveksittavaa... ja niin edelleen...
Uskomatonta mutta totta! Taidemaailmassa ihmisiä luokitellaan sen mukaan, mitä he maalaavat.On turhanpäiväisistä ja vääristä aiheista maalaavia ja sitten ovat ns. oikeat taiteilijat. Kun sejase tekee sellaisia ja sellaisia tauluja niin se on sitten sellainen ja sellainen ihminen! Ja nimittelijät - nykytaideuskovaiset - ovat vuorostaan taidefasisteja ja tekotaiteilijoita.
Omassa maalaustyössäni olen onnellisessa asemassa kun saa olla tekemisissä enimmäkseen vain näin tavallisten ihmisten kesken. Ja hehän osaavat ajattella fiksusti, että "antaa miehen maalata"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti