11.11.

Marraskuun 11. päivän aamuna v 1999 oli satanut hentoinen ensilumi. Päivä oli pilvinen ja utuinen, tavallinen hämärä syyspäivä ja vähäiset lumetkin sulivat jo aamupäivän aikana pois. Päivä on jäänyt mieleen koska tuona päivänä viisitoista vuotta sitten oli ateljee-galleriamme avajaispäivä.

Galleria Luoma 11.11.2014

Samanlainen oli marraskuun päivä tänä vuonnakin- tosin ilman yhtään lunta.

Alunperin rakennus oli valmistunut syksyllä 1964 tilan lehmien ja vasikoiden kodiksi. Maailma muuttui kovaa vauhtia jo 90-luvulla mutta navettarakennuksen muuttaminen tällaiseen uuteen käyttötarkoitukseen tuntui varmaan monen ulkopuolisen mielestä omituiselta idealta. Itse kuitenkin olin täynnä intoa ja omasta mielestäni tiesin tasan tarkkaan mitä olin tekemässä. Ihan niin isoja tiloja kuin toteutuneet olivat en ensialkuun suunnitellut mutta kehittyneet lämmitysjärjestelmät tekivät mahdolliseksi remontoida ja saada ympärivuotisesti lämpimäksi suuren osan rakennusta. Paitsi itse suunniteltu niin remontti tuli myös itse tehtyä. Vain sähköt ja lämmityskattilan asensivat ammattimiehet.

Monenlaisia vaiheita on ateljee-gallerian viisitoistavuotisen historian aikana ehtinyt olla vaikka rakennus itse on kallion päälle valetuilla perustuksillaan rauhassa tukevasti seissytkin ja hyvin toiminut.

Avajaisissa oli tupa täynnä ja 90-luvun lopulla ja vielä 2000-luvun alussakin liikkui runsaasti erilaisia bussiryhmiä ja maaseutumatkailu kukoisti. Ainakin jos tähän päivään verrataan. Pari kuukautta avajaisten jälkeen oli varsinainen testi kun lukioaikainen opettajani tiedusteli voisimmeko järjestää silloisen presidenttiehdokas Elisabeth Rehnin vaalitilaisuuden. Ehjänä selvittiin siitäkin tungoksesta! Muistelen, että toiseksi suurin yleisömagneetti oli vaalikiertueellaan ollut Anneli Jäätteenmäki joka nousikin pääministeriksi. Hetkeksi siis. (Itse en harrasta politiikkaa millään tavalla mikä tässä tuotakoon esille!). Muitakin tilaisuuksia on vuosien varrella riittänyt konserteista syntymäpäiviin.

Alkuvuosien vilkas kävijämäärä teki sen, että maalailemiseen ei aina ollut aikaa. Oli myös suunniteltu, että alkaisimme pitää muiden taiteilijoiden näyttelyitä mutta sitä ei ehtinyt edes ajatella. Galleristiksi ryhtyminen se vasta olisikin ollut melkoinen projekti eikä siitä ollut edes kokemusta! Lisäksi oli maatilan työt vaikka viljanviljely ei koko vuotta työllistäkään.

Kohta olikin edessä tilanne, että taulut alkoivat olla vähenemään päin ja kävijoiden virtakin hiljeni. Hiljenemistä kiihdytti vuonna 2002 vai oliko se 2003 tapahtunut kotipitäjä Vehkalahden pyyhkäiseminen maailmankartalta. Pitäjän asukkaista tuli haminalaisia. Samalla kaikkien katseet ja menosuunta tuntui kääntyvän ympyräkaupunkiin. Nyky-Haminassa meininki onkin sitten sellainen, että jos tapahtuma, tilaisuus tai matkailurysä ei näy raatihuoneelle niin sitä ei ole olemassa! Ollaan täällä kahden peninkulman päässä melkein metsän keskellä. Matkailupuoleen ei siis sen jälkeen ole kannattanut panostaa eikä se suuremmin edes harmita koska ateljee-gallerian toiminnassa se puoli ei ole pääasia.

Ei siis tulisi edes mieleeni valittaa. Itsehän olen asiani päättänyt ja urani valinnut. Muutos on aina samalla mahdollisuus ja maalaamista on kuluneiden vuosien aikana riittänyt. Ja mikä parasta. Käytössäni on ollut todella hyvät maalaus-, näyttely-, ja kehystystilat. Ihan ikiomat!