Reclaimed wood frames

Blogikirjoituksen ulkomaankielistä otsikkoa voi perustella sillä, että kun ihmiset netissä eri puolilla maailmaa kirjoittelevat hakusanoja niin näillä sanoilla saanee blogiinsa enemmän katsojia kuin jos otsikko olisi "kehyksiä kierrätyspuusta"! Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin niin tälläkin blogilla on säännöllisesti yhtä paljon lukijoita maailmalla kuin täällä kotimaassa. Tuskinpa ihmisillä nykyään niin tylsää on koko ajan että tännekin eksyvät...netin avulla on vain niin helppoa harrastaa kaikenlaista kun kaikenlaista on löydettävissä.

Mutta taulunkehyksiin liittyvistä asioista siis on kyse. Kun olen pitkään jo kehystyksiä tehnyt niin voi sanoa, että hommaa on montakin kertaa ja monelta kantilta tullut ihmeteltyä. Kun omien maalauksien kehystämisestä on kyse niin samanlaista kehystä ei kertakaikkiaan voi kovin pitkään käyttää. Minun mielestäni. Erilaisia kehyslistoja taas on varmaan vähän yli ziljoona erilaista! Mutta silti niihin välillä kyllästyy. On paljon malleja joista tiedän, että taulunkatselijat tykkäävät mutta kun en enää itse pidä niin en niitä hanki. Toinen asia on, että tarjolla olevat ja yhä enenevässä määrin ulkomailta tuodut kehyslistat monta kertaa tuntuvat pikkunäteiltä ja sieviltä ettenkö sanoisi steriileiltä ja metallinmakuisilta vaikka useimmiten vielä puusta ovatkin valmistettuja.

Moni muukin on varmaan pannut merkille miten marketeissa, halpahalleissa jne on aina se sekaisen näköinen kehyslaari. Jossain vinkulandiassa (sori vinkulandialaiset!) valmistettuja puuta muistuttavia muovisia valokuva- ja vähän isompia valmiskehyksiä. Näihin kun läheistensä ja rakkaimpiensa potretteja kehystää niin näyttääkö sitten arvokkaalta? Monien kuluttajienkaan mielestä varmaan ei ja siksi ne kehykset ovatkin siellä aina alemyynnissä.

Kun siis itse maalaan ja kehystän niin olen omiakin kehyksiä värkkäillyt. Nyt päästäänkin vihdoin tuohon otsikon aiheeseen!

Tämän kuvan näköistä jälkeä ei ole syntynyt siitä kun taiteilija on takkapuita tehnyt vaan siinä on kehyksenvalmistaja irroitellut kuormalavoista kehyksiin kelvollista lautaa. Nimittäin lauta kuin lauta tai rima kuin rima, olkoon jo vaikka vähän enemmänkin "maailmaa nähnyt" jos se vain on hyvin säilynyt niin siihen kun pöytäsirkkelissä ajaa yhdelle sivulle uran ja toiselle sivulle samalle leveydelle yhtä syvän uran niin syntyy huullos eli falssi ja kas ... kehyslistaa!

Ennen näin syntyneen kehyslistan leikkaamista ja kasaamista en tee sille muuta kuin puhdistan sen harjalla tai muuten. Kehykseksi kasattuna voi sitten ruveta hiomaan ja valmistelemaan muuten. Vaikka tarkoitus ei olekaan mitään hienoa tuotetta valmistaa niin tikkuja kehyksestä ei sentään kuulu kenenkään käsiin irrota! Hyvin hiottuna voi kierrätetystä laudastakin saada näin sileää jälkeä:

Itse tykkään, että tällaisissa kehyksissä ei kulmaliitos tarvitse olla liian tiivis eli tämä kehys on kasaamisen jälkeen vielä huoneenlämmössä kuivunut. Jos tiivimmän sauman kulmiin haluaa, on puun kuivuttava sisällä muutama viikko.

Tähän olen käyttänyt ladonseinälautaa.

Tämä on peräisin navetanseinästä.

Ja tämän värinen on meidän talo joskus ollut! Tai suunnilleen samanvärinen se on edelleen, ilmeisesti ikkunaremonttien jäljiltä oli jäänyt seinälautaa.

Myös tehdasvalmisteisista kehyslistoista valmistettuja kehyksiäni ole tuunaillut. Sehän onnistuukin helposti. Senkun nurkista keräilee raamit joille ei muuten ole sopivaa käyttöä löytynyt ja antaa niille reippaan käsittelyn. Ensin hion uudelleen maalattavat kohdat. Maalauksen jälkeen vielä uudelleen hiomakonetta, santapaperia tai muita "raapimisvälineitä" käyttäen syntyy tämännäköistä jälkeä!

Kuka tykkää kierrätyspuukehyksistä kuka ei. Se nyt on ainakin varmaa, että samanlaista ei ole kenelläkään toisella!