Maalarin mööpelit

Yleinen ja tosi loppuunkulunut mielikuva lienee, että maalari/taiteilija on se tyyppi joka työskentelee maalin tahrimassa alunperin valkoisessa takissa, baskeri päässä jonkinlaisen maalaustelineen edessä ja roiskii menemään! Voin kertoa, että tuo ei miltään osin sovi imagon eikä minkään muunkaan puolesta itseeni. Taiteilijaa leikkiminen ei ole koskaan kiinnostanut! Kaikenlaiset ateljee-telineet ovat myös olleet itselleni  täysin turhia kapistuksia vaikka niitä on työtiloihin muutama kasaantunutkin ja olenpa yhden joskus itsekin nikkaroinut. Muuta käyttöä niille ei ole ollut kuin keskeneräisten - miksei myös valmiiden - maalausten esilläpitäminen.

Maalaustyyliini ja -tapaani ei minkäänlainen teline yksinkertaisesti ole koskaan sopinut. Käsien jatkuva koholla pitäminen on rasittavaa, ranne joutuu epämukavaan asentoon eivätkä polvetkaan kestä tuntikausien seisoskelua. Itse pidän maalatessa aina pyyhepaperia vasemmassa kädessä ja oikea käsi siis maalaa. Muita tavaroita varten on oltava kokonainen pöytä. Siksi olen aina maalannut pääasiassa istumalla ja pöydän ääressä. Vinolla työtasolla jossa saa kyynärpäitä tukevan otteen maalaamiseen ja vielä kaikki tarvikkeet käden ulottuville.

Tänä syksynä tulin siihen tulokseen, että työtilan ympäristöön oli kasautunut liikaa kaikenlaista ylimääräistä joten päätin tyhjentää koko nurkan. Samalla rakentelin vanhasta kokonaan uuden työpöydän. Tässä sopii nyt sutikoida!