keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Kotipihalta

Välillä tulee tehtyä maalauksia ilman sen kummempaa tarkoitusta. Tuntuu vaan siltä, että aihe on maalattava jotta saa sen pois mielestä! Varsinkin tänä keväänä kun maailmanmeno on mennyt näin erikoiseksi - toivottavasti ei mene enää yhtään tämän erikoisemmaksi - tuntuu ihan samalta mitä nyt maalailee kun kaikki on peruttu ja pysähtynyt. Ateljee ei ole auki. Ei tänne tosin ole kukaan ollut pyrkimässäkään. Ajan viettäminen kotona ei ole meillä ollut ongelma vaan normaali olotila hiljaisen maalaiskylän asukkaille. En tiedä johtuuko tuosta mutta voi olla, että omaa pihapiiriäänkin tule katseltua nyt tarkemmin! Lumettoman talven jälkeen huhtikuinen räntäkuuro melkein piristää. Yhtenä päivänä tuota luonnonilmiötä sai ihmetellä kotimme ikkunasta pihan yli missä näkyy entinen maatalousrakennus jossa siis nykyään on ateljee-galleriani.

                                                                   

Ja se oli sitten olevinaan niin ihmeellistä, että piti näkymästä ihan taulu maalata. Nopeasti ja vähän isokokoisempi kun käteen osui maalauspohja jolla oleva työ ei ollut vuosiin edistynyt. Niin sen päälle tuli sutikoitua. Lumihiutaleitakaan ei malttanut ruveta siveltimellä töpöttelemään vaan kahdeksan sormenpäätä valkoiseen maaliin ja sitten "pianistin" otteella täplät tauluun. Nyt kun kerran pitää kädet pestä parikymmentä kertaa päivässä niin eipä ehtinyt titaanivalkoinen näppeihin kuivettumaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti