Maalaus lojui muiden maalausten joukossa lattialla ja ihmettelin alkuun kenen maalaama se on kun signeerauksesta en saanut selvää mutta heti huomasin, että tämän hienosti maalatun työn tekijä ei ole suomalainen, sen verran uskallan sanoa tuntevani kotimaista maalaustaidetta. Ajattelin, että tekijä olisi ehkä venäläinen mutta taulun saaristomaisema (?) ei taas ole tyypillinen aihe sillä suunnalla. Eipä auttanut muu kuin ostaa taulu ja yrittää selvittää sen alkuperä ja arvo. Ihmetystä herätti myös se kun työssä oli paitsi huonokuntoinen niin myös todella vaatimaton ja kotitekoisen näköinen kehys. (Tuossa kuvassa taulussa on uusi kehys jonka siihen laitoin. Tai vanhaa tuokin lista on. 1980-luvulla muodissa olleita krumeluurikehyksiä on nurkkiin jäänyt...).
Maalarikin selvisi nopeasti kun lähetin kuvan Bukowskille Helsinkiin ja sain vihjeen, että tekijä voisi olla ruotsalainen, kenties J-alkuinen sukunimi. Hetken googlettamisen jälkeen löytyi nimi Knut Janson (1882-1966) ja sen jälkeen asia oli helppo varmistaa artistsignaturedictionary.com-sivustolta mistä siis löytyi samannäköinen signeeraus. Kun kotimaan huutokauppatalo ei tuntunut pitävän maalausta kovinkaan arvokkaana, kysyin hinta-arvion vielä Ruotsista Uppsalasta ja pakkohan se sitten oli uskoa, että 100-200 euroa sen arvo vain on!
Maalaus on siis vanha- vaikkakaan ei satavuotias- mutta tässä tapauksessa edes ikä ei ole sen arvoa nostanut.
Vanha taulu tulee uudelle omistajalle varmaan usein juuri tällä tavalla kirppikseltä, huutokaupasta, perintönä tai lahjana ilman,että siihen on paljon tai yhtään omaa rahaa käytetty. Ja jos maalauksella sitten on jotain arvoa niin se on kaikki plussaa mutta eipä halpa muutu kalliiksi vaikka siitä kuinka itse tykkäisi! Yleensä tällaiset kierrätykseen joutuneet maalaukset ovat monesti "huonosti pidettyjä" ja rikkinäisellä keräilyesineellä ei juuri ole arvoa. Kehystä vaihtaessani totesin, että maalari Janson olisi myös saanut käyttää korkelaatuisempaa pellavakangasta ja paksumpaa kiilalistaa, onneksi vahva vernissaus on säilyttänyt tässä maalipinnan hyvänä.
Jo edesmenneen taiteiljan töiden arvo määräytyy hyvin pitkälle kysynnän ja tarjonnan mukaan. Keräilijöillä ei tunnetusti ole mitään tolkkua hinnan suhteen kun kuume on iskenyt. Karu totuus on, että arvotaide on jo alunperin mennyt niille joilla siihen on ollut eniten varaa ja heillä varmaan on myöhemmin ollut myös varaa kaikin tavoin pönkittää omaisuutensa arvoa. Museoiden, näyttelyiden, kriitikoiden ja taidetoimittajien suosiollisella avustuksella!
Vanhan taulun arvo voi siis eri tekijöistä riippuen olla miljoonista vain muutamaan euroon, senhän me kaikki tiedämme vaikkei sitä aina ihan ymmärtäisikään! Se, mitä yritän saada sanotuksi on, että kun tänäpäivänä v. 2014 ja tämän päivän hintojen ja kustannusten tasolla päättää ryhtyä maalaamaan vaikkapa öljyvärimaalausta niin se maksaa. Joskus tuntuu, että sitä taas eivät kaikki oikein ymmärrä vaan kyselevät mikä siinä maksaa. Senkun istuskelee ja sutikoi! Kun valmistaa tuotetta, jolle ei ehkä ole olemassakaan ostajaa niin kyllä se melkoista maalaaamisen paloa vaatii, että rahojaan yleensä laittaa tavaroihin ja tarvikkeisiin sekä muihin kuluihin, markkinointiin, näyttelyvuokriin ja provisioihin, maksaa ateljeen kiinteistöveroa, arvonlisäveroa ja muita elinkeinonharjoittajan kuluja. Käytetystä ajasta, inspiraatiosta ja tehdystä työstä nyt puhumattakaan.
Tauluntekijän vinkkelistä kun asioita katsoo niin kaikenlainen keskustelu ja "poraaminen" taulun hinnasta vähän tympii. Kuka sen hinnan ja arvon ja tauluntekoon käytetyn rahamäärän sitten tietää jos ei tekijä itse?
Kaikki kunnia myös menneille taiteilijasukupolville mutta tätä päivää ja tulevaisuuttakin jos halutaan elää niin minusta totuuden siemen piilee tässä netistä löytyneessä mietelauseessa!
Tuli tänään 30.5.-14 mieleen kun katselin Hagelstamin huutokaupassa äskettäin toteutuneita hintoja niin Ilkka Lammin Zornin tyyliin maalattu teos "Alaston metsässä" (90 x 55) -98 oli lähtöhinnasta 8000 euroa noussut huimasti ja hinnaksi tuli 42000 euroa! Tällä tavalla taiteilijan kuoleman jälkeen maalauksilla tehdään rahaa.
