Maalausten viimeistelyä

On se aika vuodesta kun maalari joutuu totuttelemaan keinovalossa maalaamiseen. Se tietää sitä, että varsinkin isompien maalausten tekeminen menee hankalaksi koska märkä öljyväri kiiltelee ja heijastelee kun sähkövalo siihen osuu ja vasta seuraavana päivänä päivänvalossa - jos sitä on - näkee miten paljon värisävyt ovat pielessä. Tästä syystä tekee mieli etsiskellä ateljeen nurkista keskeneräisiä maalauksia joiden viimeistely onnistuu lamppujen loisteessakin varsinkin jos löytyy töitä joissa väreillä ei ole niin väliä. Maisemamaalaukset ovat vähän hankalia mutta henkilökuvat sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Kohta jo talvi tulee...

...mutta maisemapellollani auringonkukat edelleen nuokkuvat, tosin väri on muutuunut ruskeaksi ja tänään ensilumi niitä koristeli!

Kyseessähän on siis maatalouden ympäristötukeen liittyvä EU-neuvoston, -parlamentin ja -komission asetusten sekä kansallisten säädösten ja lakien ynnä valtioneuvoston ja maa-ja metsätalousministeriön asetusten mukainen pellonkäyttömuoto monimuotoisuuspelto/maisema (!). Sen verran syrjäkulmalla täällä ollaan, että tätä maisema-ihmettä ovat pääasiassa ihmetelleet vain naapurin herefordit aidan takaa joten laitanpa tänne maisemamaalarin blogiini asiasta jotain.

Muutama tuttu on kyllä surkutellut kun taiteilijalla on jäänyt auringonkukat puimatta. Ei muuten olisi vielä kasvusto puintikunnossakaan ja onneksi ei edes saa korjata mitään vaan direktiivien mukaan kasvuston saa kyntää vasta ensi keväänä. Tarkoitus on, että pellosta löytyy linnuille ruokaa talveksi ja hyvin ovat siivekkäät paikan löytäneetkin.

Tundraurpiaisia on viime päivinä ollut monisatanokkainen parvi syömäpuuhissa.

Ihan pakko laittaa tähän kuva samalta pellolta pari kuukautta sitten.

Nyt ei auta muu kuin taas totutella näihin tämänpäiväisellä kuvauslenkillä vastaan tulleisiin maisemiin kotipelloilla.

Kesäisiä kuvia

Moision kartanon taidesyksy

On tänä vuonna 11.9. - 18.12. 2016 ja kartanohan sijaitsee lähellä Elimäen kirkonkylää. Aukioloajoista en tähän hätään osaakaan juuri nyt sanoa mitään mutta netistähän löytää mitä vaan haluaa tietää. Esillä on teoksia seuraavilta tekijöiltä: Marikka Kiirikoff, Virpi Ekman, Katri Lassila, Mikko Ranki, Risto Sihvola, Matti Sirviö, Maritta Vuorinen. Ja sen vuoksi asiasta tähän kirjoitan kun tänään tuli käytyä omat maalaukset ripustamassa eli olen myös mukana.
Pari kuvaakin muistin ottaa tai tarkkaan ottaen vain kaksi kuvaa onnistui koska päivä oli todella kirkas ja syyskuun aurinko valaisi kartanon ikkunoista vähän liikaa. Maalauksiani on yläkerran aulatiloissa.

                                                 Sekä kartanon oranssissa salissa.

Lady

Vuosien varrella on tullut jonkun verran laitettua maalauksista kuvia tänne nettiin paitsi omille niin myös muille sivustoille. Sitten niitä jostain aina surffaillessa tupsahtele milloin mistäkin yhteydestä.
Yksi erikoisimmista on Kate Soho-nimisen käyttäjän tekemä Youtube-video jossa kantrilaulaja Kenny Rogers esittää Lionel Richien laulelman "Lady". Niin tuolla videolla kohdassa 0.29 - 0.35. on kuva maalauksestani! Naisfuguuri jonka mallina oli jostain kirpputorilta hankittu hattupäinen posliinifiguriini! Maalausta ei minulla ole vaan se on myyty joskus Turun näyttelystä mutta tässä videolla se siis vilahtaa!

YouTubessa on lueteltu videolla olevien maalausten tekijät.

ps. En näköjään eilen illalla ole jaksanut katsoa/kuunnella videota loppuun asti sillä kohdassa 3.07 - 3.13 on toinenkin maalaukseni. Vaalea-asuinen hattupää!

Ujo malli

                  Tänään päätin kokeilla haluaisiko kauris poseerata ihan lähikuvissa.

                                                             Eipä halunnut.

"Luoman luoma maisema"

Vaikka sitä ei täältä studioblogistani huomaakaan niin melkoisen hyvään tahtiin on tuolla atelieerissa kesän aikana maalauksia syntynyt. Ei vaan some-maailma niin paljon nappaa, että joka sutimisesta tänne jotain innostuisi päivittämään. Sitäpaitsi maalatut työt ovat menossa näyttelyyn ja on varmaan kohtuullista, että näyttelyssä kävijät ne ensimmäiseksi voivat nähdä.

Jos tähän nyt siis ei ole siveltimellä luotuja maisemia niin laitanpa kuvia millaisia maisemia syntyi kun keväällä traktorilla ja kylvökoneella rupesin maisemanluomishommaan. Yksi monista pellonkäyttömuodoista nykymaataloudessa on nimittäin sellainen kuin monimuotoisuuspelto/maisema. Siispä päätin kylvää eräälle pikkulohkolle auringonkukka/hunajakukka seosta ja nyt puintiajan jälkeen tuo peltotilkku loistaa keltaisena kun muualla alkaa jo kohta syksyn tuntua olemaan. Tässä siis P Luoman luomaa maisemaa tuolta vastarinteestä nähtynä:

Samasta paikasta zoomattuna vähän intensiivisempä näkymä, kannattaa klikata kuva suuremmaksi:

Ja ihan lähikuva vielä:

Yli parimetriseksi kasvava auringonkukka on melkoisen massiivisen näköinen kasvi:

Saapa nähdä kun tuo komeus syksyntullen ruskistuu ja repsahtaa niin mikä on sitten näky! Kasvusto on säilytettävä talven yli mutta riittääpä ainakin linnuilla syötävää näillä nurkilla.

Näyttelytoimintaa

Iitin kirkonkylä on paikkana idyllinen ja aiemmin kansakoulunakin toiminut kylätalo on mukava näyttelypaikka. Talossa toimii myös käsityöläisten puoti ja kahvila. Ja Järvi-Suomessa kun sijaitsee niin kesäisin seutukunta kuhisee lomailijoita, mökkiläisiä ja turisteja. Sen tiedän siitä, kuinka vieraskirja on täyttynyt kahdessa aiemmassa näyttelyssäni. Eipä siis ihme, että viime syksynä hain kolmannen kerran näyttelyaikaa kylätalosta!

 Kesän jälkeen seuraava näyttely alkaa 10. syyskuuta. Vuorossa on Moision kartanon syysnäyttely joka jatkuu joulun alle asti. Kyseessä on yhteisnäyttely ja maalauksiani tulee kartanon yläkerran aulaan ja oranssiin huoneeseen. 

Oma galleria - galleria Luoma - toimii tänä kesänä periaatteella "avoinna silloin sun tällöin ja sopimuksesta milloin vaan"! Sopia voi p. 0405024622

Puupuuhailuja

Olen sen sortin öljyvärimaalari, että aina olen halunnut itse kehystää työni joten siinä on maalaustyön ohella päässyt oppimaan toisenkin homman. Kehystämössä tulee puuhailtua ympärivuotisesti kaikenlaista mutta kevääntullen puuhat siirtyvät tuonne hallin puolelle missä voi tehdä vähän isompiakin projekteja.

Varsinkin vanhojen huonekalujen kunnostus ja tuunailu kiinnostaa. Omista nurkista löytyneet alkavat ollakin kohta kaikki "käsiteltyjä". Viime kesänä kaivoin jostain riihen ylisiltä mustan puukehikon ja kasan samanvärisiä lautoja ja rimoja. Se osoittautui vanhaksi seinäkaapiksi mutta kun juuri tärkeimpiä osia ei löytynyt ja kaappina se olisi ollut epäkäytännöllinen niin päätinpä halkaista sen pöytäsirkkelillä syvyyssuunnassa kahtia ja tehdä siitä parit hyllyt!

Tässä on kaapin takaosa alkuperäisellä takaseinällä ja hyllynpuolikkailla. Etuseinä listoineen on uutta ja hylly on vielä maalausvaiheessa.

Aiemmin hyllyköksi valmistunut kaapin etuosa onkin jo galleriamme "antiikkiosastolla" ja täydessä käytössä. Tässä on siis alkuperäinen etuosa ja takaseinä uutta.

Kaikenmallisia kehyksiä syntyykin sitten jo rutiinilla. Mielenkiintoisin vaihe on kun niitä pääsee maalailemaan. Onneksi on tuota värien sekoittelua tullut harjoiteltua ja kun kehys on maalattu samoilla väreillä kuin itse maalauskin niin luulisi saavan sävyt sopimaan. Tummaksi tai punaruskeaksi kun ensin vetää niin sen päälle on hyvä ruveta niitä sävyjä hakemaan.

Kivenkuva

Tänään iltapäivällä innostuin pitkästä aikaa maalaamaan metsämaisemaa jossa on sammaleinen kivi. Tästä se alkoi:

Ja tämännäköinen siitä sitten tuli. "Sammaleinen kivi" öljyväri (20 x 30) Pauli Luoma 2016

Ensimmäinen löytynyt sopivankokoinen kehys on vähän vanhanaikaisen tyylinen mutta tässä kuva myös kehyksellä. Märkä maali vähän kiiltelee.

"Studiostani"

Edellisessä blogissani suunnittelin, että jatkossa keskityn bloggaamaan vain omista hommistani eli maalaustyöstäni ja muista työtiloissani tapahtuvista tauluntekoon liittyvistä puuhista.

Blogin uudellen nimeäminen onkin varsinaista semantiikkaa. Suomalaisittain "työhuone ploki" ei oikein kuulosta netissä hyvältä kun lukijoita (jostain minulle tuntemattomasta syystä) näkyy olevan kymmenistä eri maista ja harva tuolla suomenkielisellä ilmaisulla mitään netissä hakee niin tuli tuo englanninkieli mieleen. Ateljee sanasta en oikein tykkää itse. Englanninkielellä taiteilijan/luovan alan työhuone on "studio" vaikka se meillä kuulostaa enemmän musiikkiin liittyvältä. Ulkomaan kielellä otsikko nyt joka tapauksessa tuli mutta teksti on ihan tätä kökkösuomea!

Heti alkuun täytyy sanoa, että - ainakin itselläni pääasiassa maisemamaalarina - on yksi asia joka on paljon tärkeämpi kuin täällä "studiossa" tapahtuva työ. Se on tärkeämpi kuin koulut, maalaustaidot tai täydellinen cv. Itseasiassa ilman sitä ei meikäläisen kohdalla edes syntyisi maalauksia! Tuo tärkein asia on tietysti se, että se maalattava maisema täytyy ensin etsiä, löytää ja omin silmin nähdä ja paikan päällä kokea. Tosin näkyyhän niitä maisemia jo ikkunoista oli sitten työhuone tai muu huone ja oman maalauspaikkani ikkunasta näkyy pohjois-vehkalahtelaista maalaismaisemaa. Nyt huhtikuisessa koreudessaan.

Muuten kotikylällä riittää maisemia joka lähtöön. On erilaisia metsiä kivikkoineen, kallioineen ja mäkiä vähän liikaakin. On peltomaisemia ja niillä vielä vanhoja latojakin. Järviä ja metsälampia on parin kilometrin säteellä toistakymmentä. Jokimaisemia voisi olla enemmän, pikkupuroja kyllä löytyy. Eri vuoden- ja vuorokauden ajat tietysti moninkertaistavat maisema-aiheet. Kun paikat ovat tutut niin valmiiksi tietää miltä suunnalta ja mihin aikaan kannattaa lähteä katseltavaa etsimään. Kuvia tulee räpsittyä oikein urakalla ja maalaamaan pääseekin sitten heti tuoreeltaan senkun laittaa kuvat läppäriin ja monitorilta alkaa katsella suurempana kuvana mitä on saanut saaliiksi.

Inspiraatio voi iskeä ulkona liikkuessa koska tahansa mutta aina ei voi tietää tuleeko aiheesta lopulta taulu vai ei. Tässä jokin aika sitten maaliskuisena lauantai-iltapäivänä hiihtolenkillä kylän ladulla pelto-ojaa ylittäessä kevät-aurinko värjäsi takaapäin pilviharson lävitse vastarannan taivaan mahtavan tummaksi ja taustametsän violettiin utuun. Ojan varren puskakin tuntui sopivan maisemaan ja näyn kruunasi keväthankia katsojaa kohti halkova oja. Ajattelin, että mitkä värit ja asetelma! Pian tein aiheesta pienen luonnoksen (20 x 40 cm).

Kun se ei suoraan sanottuna säväyttänyt ollenkaan, kokeilin vähän isompana (40 x 60 cm).

Vieläkään ei tullut ihan sitä mitä odotin. Kun seinän vieressä lojui kehys, tein siihen maalauspohjan ja kokeilin vielä kehystettyä versiota.

Sitä en innostunut tekemään edes signeerausvalmiiksi kun aihe pääsi jotenkin sammahtamaan. Mutta näitähän voi joskus jatkaa jos sattuu innostumaan. Ja liikaahan ei maalaamista voi koskaan harjoitella.

Joskus löytyy hienoja ja erikoisia näkymiä joista tietää jo etukäteen ettei kannata edes harkita tekevänsä niistä maalausta vaikka kuinka satumaiselta näyttäisi. Niinkuin nyt tämäkin toissa-iltana löytynyt vedessä kasvava kuusikko. On kevättulvan aika parhaillaan.

Blogipäivitys!

Täällähän näyttää ihan siltä, että öljyvärimaalarilta on päässyt bloggaaminen kokonaan unohtumaan!

Sen suurempaa dramatiikkaa ei asiaan liity. Vuosi sitten keväällä tuntui, että maalaamisessa on aikalisän paikka joten siitä hommasta ei sitten ole ollut paljon kerrottavaa. Tosin maatilalla kun asuu ja viljanviljelykin kuuluu harrastuksiin niin maalaustaukoja on aina ollut. Muutama tilaustyö on vuoden aikana tullut tehtyä sekä omia juttuja joten jonkinlainen tuntuma maalaamiseen on kyllä säilynyt.

Työhuone eli atelieeri kun on tuossa pihan toisella puolella niin melkein päivittäin siellä on kuitenkin tullut käytyä ja kevättalvella jo tuntui, että pientä maalaamisnälkää alkaisi olla. Kevätauringon myötä huomasin, että viime syksynä olin tietämättä tehnyt hyvän työn kun kaadoin rakennuksen seinän vierestä ison koivun ja vielä isomman siperian pihta-merkkisen puun. On koillisesta päin valo työtiloissa lisääntynyt ja kesällä sen varmaan oikein huomaa kun ikkunasta näkyy taivasta eikä vain pelkkiä koivunlehtiä.

Kaikenlaista nikkarointia tulee myös harrastettua. Kehystämisessä riittä aina kehittelemistä ja maalauspohjien kasailu vie oman aikansa. Takavuosina en osannut maalata kuin suurella vaivalla mustaksi pohjustamalleni pellavalle ja juuri kun olen tässä melkein tottunut valkoiseenkin pohjaan niin tajusin, että Amerikan maassa Georgiassa Fredrix-niminen firma valmistaa valmiiksi mustaksi pohjustettua maalauskangasta!

Kun asuu tällaisessa hiljaisessa syrjäkylässä niin täällä maailmaan mahtuu vielä ääntä/meteliä vaikka kuinka ja "miesluolastanihan" löytyy sen tuottamiseenkin sopivat välineet.

Jos ei maalaamisesta ole blogiaiheita pitkään aikaan syntynyt niin kuvataidemaailma on kyllä ihan unholaan painunut. Ilmeisesti kun ei ole ollut koko ajan kankaan ääressä sutia ja tuubeja puristamassa ja omaa maalaamistaan mietiskelemässä niin ei sitten muutenkaan  taideasiat ole tulleet mieleen. Vaikka siinähän ei mitään ihmeellistä liene. Sen varran harvoja tuntuu tuo kuvataidemaailma oikeasti kiinnostavan. (tarkennuksena sen verran, että kuvataidemaailmalla tarkoitan ns virallista ja julkisin varoin harjoitettua kuvataidetta ja näin kun sen määrittelee niin itsehän en ole koskaan kuvataidemaailmaan edes kuulunut). Joskus viime syksynä löysin itseni eräästä taidenäyttelystä ja vaikka kuinka olisin jäävi mitään arvostelemaan niin tuli mieleen että näin tekotaiteellista, politisoitunutta ja vain itsensä kanssa keskustelevaa apuraha-nykytaidetta. Alkaa tuntua, että kuvataidemaailmassa nykyään kaikki on kehuttu pilalle ja analysoitu puhki!

Ja kun itselläni on taideasioista aina vain tuo sama virsi niin sen verran pitää vielä blogia jatkossa päivittää, että  keskitynkin bloggaamaan vain omasta maalaustyöstäni ja niistä asioista mitkä siihen jotenkin liittyvät. Eli tästä tulee sitten joku "studio blog" tai jotain...