Vietin kesäkuista perjantai-iltapäivää Iitin Kirkonkylän Kylätalon galleriassa, pitkällä puupenkillä istuskellen ja katsellen salin ikkunasta iittiläistä maalaismaisemaa. Olin lähtenyt Merja-vaimoni kanssa katsomaan kuinka meneillään oleva kesänäyttelyni paikassa sujui ja oliko samaan aikaan vietettävien Iitin Musiikkijuhlien konserttien johdosta paljon ihmisiä liikkeellä.
Jossain vaiheessa näyttelytilan ensimmäiseen saliin oli tullut pikkuinen tyttö vaarinsa kanssa tutustumaan maalauksiini. Tyttö oli minusta sen verran pieni, ettei varmaan ollut vielä edes koulussa mutta osasi silti lukea sujuvasti. Ninpä hän kävi teosluettelo kädessään numerojärjestyksessä läpi etummaisessa salissa olleita maisemamaalauksia ja luki ääneen työn nimen sekä tutkiskeli työtä ikäänkuin tarkastaen, että maalaus vastaa sitä nimeä mikä on listassa. Kaikki työni olivat saaneet hyväksyvän vastaanoton kunnes takimmaisen salin perällä tuli vastaan pari pientä tilalistaan kehystämääni ei-esittävää kuvaa. Pieni näyttelyvieras luki taas töitä vilkaisematta niiden nimet mutta kääntäessään katseensä seinälle kohti tauluja ilmoitti hän ihmeissään vaarilleen että "eihän näissä ole mitään"! Samalla hän vilkaisi sivulle ja huomasi, että samanlaisia olisi vielä jokunen lisää ja vielä muutama naisfiguuri. Ne eivät kuitenkaan enää yhtään kiinnostaneet vaan hän tepasteli ulos salista omille teilleen. Vähän harmitti kun selvästi huomasi, että hän olisi halunnut suorittaa aloittamansa urakan kunnialla loppuun asti!
Hetken kuluttua näyttelytilaan saapui ryhmä nuoria aikuisia äänekkäästi rupatellen. Kaikesta huomasi, että he olivat kulttuurin suurkuluttajia ja nimenomaan musiikki-ihmisiä. Hetken kuulumisiaan vaihdettuaan he päättivät kukin valita näyttelystä suosikkitaulunsa. Tässä vaiheessa en seurannut tilannetta koska seurustelin muiden näyttelyvieraiden kanssa mutta hetken päästä löysin itseni taas penkiltä ja sain sivusta seurata kun edellämainittuun seurueeseen kuulunut nuori nainen kertoi ystävilleen ajatuksiaan abstraktista maalauksestani josta hän piti ja joka oli hänen suosikkinsa. Tarina ei sen kummemmin jäänyt mieleeni koska rupesin itsekseni ajattelemaan kuinka ihmiset voivatkin olla niin erilaisia ja pitää eri asioista. Tyytymättömänä näyttelystä poistumaan joutunut pikkutyttö harmitti edelleen niin paljon, että kun nyt aikuinen kehui maalaustani niin se ei jaksanut edes kiinnostaa!
Vilpitön lapsen mieli on varmasti yhtä pätevä arvioimaan öljyvärimaalausta kuin tämän ajan korkeasti sivistynyt aikuinen vai pitäisikö sanoa aikuinen, jolle on opetettu tämän ajan "oikea" tapa ajatella asioista!
Varmaa on vain se, että kaikkia ei koskaan pysty miellyttämään maalauksillaan ja se siitä!
tiistai 20. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
Äitelän imelät vihreät!
Otsikko ei viittaa mihinkään poliittiseen suuntaukseen vaan öljyväreihin! Usein nimittäin näkee ja kuulee kun maalarit valittavat kuinka vihreä väri - siis kesän maalaaminen - ei tunnu mielekkäältä kun työssä on lähes pelkästään tuota lehtivihreää ja heinänvihreää ym vihreää. Valon ja varjon sävyjä on hankala saada esille. Jo edesmennyt Edelfelt valitteli Luxemburgin puistossa maalatessaan, että 'hernerokalta' näyttää!
Olen myös itse tähän ongelmaan aikanaan törmännyt. Minulle kuitenkin kaikessa vehreydessään ja vihreydessään kylpevän kesän maalaaminen on lähes henki ja elämä enkä voisi lopettaa Suomen suven näkymien kuvaamista maalauksissani. Joskus yli kymmenen vuotta sitten vihreään imelyyteen kyllästyneenä ratkaisin ongelman siten, että en osta vihreitä värejä enää ollenkaan!. Monet muutkin värit joita tuubeista puristaa ovat todella 'irvokkaan' värisiä ja täysin käyttökelvottomia sellaisenaan suoraan tuubista mutta nehän ovatkin vain värien raaka-aineita ja värisävyjen sekoittaminen vasta tekee maalarin. Mistä sitten vihreät? No melkeinpä ihan vaikka mistä! Tässä alla (kuva 1)on eniten käyttämäni Raw Umber + Chrome Yellow sekoitus. Paynes Grey + Cadmium Yellow (kuva 2) sopii myös minun makuuni. Kaikenlaisia muitakin yhdistelmiä käytän ja tietysti sinisen ja keltaisen yhdistelmiäkin voi kokeilla. Itse pidän hillitystä Coeruleum Blue (taivaansininen) ja Naples Yellow sekoituksesta (kuva 3). Valkoinen luonnollisesti voi aina olla kolmantena värinä.
Mielestäni yksi parhaista vihreän värin taitajista oli venäläinen taidemaalari Isaak Levitan ( 1860-1900 ).
Olen myös itse tähän ongelmaan aikanaan törmännyt. Minulle kuitenkin kaikessa vehreydessään ja vihreydessään kylpevän kesän maalaaminen on lähes henki ja elämä enkä voisi lopettaa Suomen suven näkymien kuvaamista maalauksissani. Joskus yli kymmenen vuotta sitten vihreään imelyyteen kyllästyneenä ratkaisin ongelman siten, että en osta vihreitä värejä enää ollenkaan!. Monet muutkin värit joita tuubeista puristaa ovat todella 'irvokkaan' värisiä ja täysin käyttökelvottomia sellaisenaan suoraan tuubista mutta nehän ovatkin vain värien raaka-aineita ja värisävyjen sekoittaminen vasta tekee maalarin. Mistä sitten vihreät? No melkeinpä ihan vaikka mistä! Tässä alla (kuva 1)on eniten käyttämäni Raw Umber + Chrome Yellow sekoitus. Paynes Grey + Cadmium Yellow (kuva 2) sopii myös minun makuuni. Kaikenlaisia muitakin yhdistelmiä käytän ja tietysti sinisen ja keltaisen yhdistelmiäkin voi kokeilla. Itse pidän hillitystä Coeruleum Blue (taivaansininen) ja Naples Yellow sekoituksesta (kuva 3). Valkoinen luonnollisesti voi aina olla kolmantena värinä.
Mielestäni yksi parhaista vihreän värin taitajista oli venäläinen taidemaalari Isaak Levitan ( 1860-1900 ).
kuva 1
kuva 2
kuva 3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)