Tammikuun juttu

Näköjään takkuaa tämä bloggaaminen välillä. Suurin syy siihen on hyvin yksinkertainen. Kun tuonne maalausstudiooni pihan toiselle puolelle marssin niin sitä on niin inspiraation vallassa, ettei todellakaan pälkähdä päähän, että maalaushommasta tai muusta puuhasta pitäisi sosiaaliseen mediaankin jotain päivittää! Maalaamaan mennessä täytyy tietää mitä siellä tekee. Aloittaako uutta vai jatkaako keskeneräistä. Jos kankaan ääreen menee mietiskelemään, että mitäköhän sitä maalaisi niin varmasti ei mitään synny ainakaan omalla kohdallani. Joskus tulee kokeiltua ottaa kuvia maalaustyön edistymisestä mutta maalaaminen vie mennessään ja asian muistaa sitten kun se on jo myöhäistä.

Somemaailma on varmaan hieno asia monesskin mielessä mutta kun en ole itse innokas niin enpä tiedä. Omaa intoani sosiaaliseen mediaan - mitä tää boggaaminenkin käsittääkseni on - hillitsee se, että some tuntuu nykyään olevan ihmiskunnalle suurempi riesa kuin siunaus. Ainakin kun uutisia kuuntelee. Kaikenmaailman twiittaajia. Mitä vähemmän toisiaan kuunellaan ja ymmärretään niin sitä kovempaa pitää huutaa ja raivota niinkuin se sanoma sillä menisi perille. Enpä malta olla lohkaisematta, että ihan tulee mieleen takavuosikymmenien kuvataidemaailman menetelmät. Niinkuin sen moni meistä on saanut tuta! Kun ei kuvat muuten saaneet kansaa syttymään vai olisiko ollut taidoista kiinni niin aika rajuksi meni/on mennyt kuvanteko. Siinä maailmassahan suvaitsevaisuutta riitti vain niin kauan kuin oli sama mielipide tai aate ja jotenkin oli vallalla käsitys, että toisia arvostelemalla ja haukkumalla voisi itse mukamas tulla paremmaksi jopa oikein erinomaiseksi ihmiseksi. Mutta "You can't fix yourself by breaking someone else" niinkuin joku viisas on sanonut. Makunsa kullakin mutta jos - olipa sitten somessa tai taiteessa - pyöriskellään jossain negatiivisuuden syövereissä niin miten siitä voi syntyä mitään positiivista?

Filosfointi sikseen ja mukavampiin asioihin! Vaikka ilmoista puhumaan kun "on taas ilmoja pidellyt". Omasta mielestäni oikein mainioita talvikelejä. Luntakin sopivat pari kolme senttiä ja pakkasista ei tietoakaan Tuo lumimäärä riittä hyvin talvimaisemiin ja joka paikkaan on nyt päässyt kävellen maisemia tutkimaan. Viikko sitten lähdin käymään eräässä suosikkipaikassani joka on sen verran kaukana (15 km) että täytyi turvautua autoon. Muina vuodenaikoina käyn siellä joka vuosi mutta nyt oli eka kerta tammikuussa ja yleensäkin keskitalvella. Kun ei ole sitä lunta niin autolla pääsee!  Kyseinen paikka on laaja mäkinen alue missä on vanhaa kuusikkoa ja paljon kiviä. Viikon aikana on syntynyt pieniä harjoitelmia ja pari vähän valmiimpaakin maalausta.

Kivet kuusikossa  28 x 33 , öljyväri 2017

Tammikuun aamu 30 x 55 öljyväri 2017