Jade Gallery

Maalauksiani löytyy mm täältä:  http://jadegallery.fi/webgallery

Tammikuun juttu

Näköjään takkuaa tämä bloggaaminen välillä. Suurin syy siihen on hyvin yksinkertainen. Kun tuonne maalausstudiooni pihan toiselle puolelle marssin niin sitä on niin inspiraation vallassa, ettei todellakaan pälkähdä päähän, että maalaushommasta tai muusta puuhasta pitäisi sosiaaliseen mediaankin jotain päivittää! Maalaamaan mennessä täytyy tietää mitä siellä tekee. Aloittaako uutta vai jatkaako keskeneräistä. Jos kankaan ääreen menee mietiskelemään, että mitäköhän sitä maalaisi niin varmasti ei mitään synny ainakaan omalla kohdallani. Joskus tulee kokeiltua ottaa kuvia maalaustyön edistymisestä mutta maalaaminen vie mennessään ja asian muistaa sitten kun se on jo myöhäistä.

Somemaailma on varmaan hieno asia monesskin mielessä mutta kun en ole itse innokas niin enpä tiedä. Omaa intoani sosiaaliseen mediaan - mitä tää boggaaminenkin käsittääkseni on - hillitsee se, että some tuntuu nykyään olevan ihmiskunnalle suurempi riesa kuin siunaus. Ainakin kun uutisia kuuntelee. Kaikenmaailman twiittaajia. Mitä vähemmän toisiaan kuunellaan ja ymmärretään niin sitä kovempaa pitää huutaa ja raivota niinkuin se sanoma sillä menisi perille. Enpä malta olla lohkaisematta, että ihan tulee mieleen takavuosikymmenien kuvataidemaailman menetelmät. Niinkuin sen moni meistä on saanut tuta! Kun ei kuvat muuten saaneet kansaa syttymään vai olisiko ollut taidoista kiinni niin aika rajuksi meni/on mennyt kuvanteko. Siinä maailmassahan suvaitsevaisuutta riitti vain niin kauan kuin oli sama mielipide tai aate ja jotenkin oli vallalla käsitys, että toisia arvostelemalla ja haukkumalla voisi itse mukamas tulla paremmaksi jopa oikein erinomaiseksi ihmiseksi. Mutta "You can't fix yourself by breaking someone else" niinkuin joku viisas on sanonut. Makunsa kullakin mutta jos - olipa sitten somessa tai taiteessa - pyöriskellään jossain negatiivisuuden syövereissä niin miten siitä voi syntyä mitään positiivista?

Filosfointi sikseen ja mukavampiin asioihin! Vaikka ilmoista puhumaan kun "on taas ilmoja pidellyt". Omasta mielestäni oikein mainioita talvikelejä. Luntakin sopivat pari kolme senttiä ja pakkasista ei tietoakaan Tuo lumimäärä riittä hyvin talvimaisemiin ja joka paikkaan on nyt päässyt kävellen maisemia tutkimaan. Viikko sitten lähdin käymään eräässä suosikkipaikassani joka on sen verran kaukana (15 km) että täytyi turvautua autoon. Muina vuodenaikoina käyn siellä joka vuosi mutta nyt oli eka kerta tammikuussa ja yleensäkin keskitalvella. Kun ei ole sitä lunta niin autolla pääsee!  Kyseinen paikka on laaja mäkinen alue missä on vanhaa kuusikkoa ja paljon kiviä. Viikon aikana on syntynyt pieniä harjoitelmia ja pari vähän valmiimpaakin maalausta.

Kivet kuusikossa  28 x 33 , öljyväri 2017

Tammikuun aamu 30 x 55 öljyväri 2017

Maalauslevy

Täytyy tunnustaa, että joskus viime vuosisadalla erehdyin itsekin kokeilemaan taidetarvikeliikkeissä kaupiteltavia kangaspahvipohjia öljyvärimaalauksessa. Siis niitä jossain kaukomailla leikeltyjä pahvinpalasia joihin on liimattu halpa, liukas ja kova puuvilla (jonka rakenne näkyy selvästi) ja joita valtamerien takaa tänne asti rahdataan. Tuollaisen maalauspohjan tykötarpeiksi kun vielä ottaa karkean sianharjassiveltimen, jäykän öljyvärin ja tärpättiä ohennusaineeksi - näinhän sitä opetetaan ja myydään - niin ei ole ihme jos ei maalausharrastus lähde oikein lentoon. Menee herkästi hinkkailuksi ja jää halvan harrastelijan leima koko hommaan. Ajan ja kosteuden myötä kangaspahvipohjakin painuu kuopalle.

Jotta öljyväreillä maalaaminen onnistuisi -maalasipa sitten talon seinää tai taulua - on siveltimen ja maalauspohjan välissä oltava aina maalia eli väriä ja mieluimmin vielä ihan reilusti. Kiilapuihin pingotettu laadukas ja sileäksi pohjustettu pellava on paras pohja hienolle öljyvärityölle. Siinä parhaiten oppii myös sen värien levittämisen eli ei hinkkaamalla vaan sivellen pehmeällä sutilla! Välillä kuitenkin tekee mieli maalata pikkutöitä ja niiden kehystämisen kannalta kiilalista on liian paksu. Jäljelle jääneet kehyslistan pätkät pitäisi kuitenkin saada käytettyä johonkin. Pieni taulu ei näytä seinällä hyvältä jos kehyksen ja seinän väliin jää selvä rako. Sen sijaan n. 8mm paksu levy sopii sopivasti kehyksen huullokseen. Ja kaikenlaista puulevyähän täältä metsien maasta löytyy eikä tarvitse turvautua tuontiroinaan.

Tänään surauttelin pöytäsirkkelissä pari neliötä viidestä viilusta liimattua koivuvaneria palasiksi ja siitähän tuli kolmisenkymmentä maalauslevyä. Ei vääny ikinä eikä muuten maksa paljon mitään.

Olen vuosien saatossa hemmotellut itseni käyttämään vain todella hyviä maalauskankaita - ne kyllä sitten maksavat - joten en halua maalata levylle suoraan vaan liimaan siihen tutun kankaan. Liimaus onnistuu pohjustusaineella eli reilu kerros gessoa, kangas päälle ja tarttuu kuin tauti. Sen jälkeen vain  pino maalauslevyjä painon alle kuivumaan ja prässääntymään.

Sitten ei muuta kuin niitä pikkuinspiraatioita odottelemaan!

My fine art studio

                   Here's some pictures from my studio and my equipments.

I built my studio to the upstairs of an old cowhouse on my farm.

This is my painting corner. The easels are important though I don't use them always when painting.

I prefer a self-made table top easel.

No matter how big a table it's always full of all kinds of stuff!

I make my own canvases so many tools are needed.

Gesso is needed for a perfect painting surface. All works can't be painted on a white canvas so there has to be also black gesso.

I frame my own paintings so I have a cutting guillotine and an underpinner in an other room.

(blogitietojen mukaan kolmasosa kävijöistä on ulkomaalaisia joten täytyy välillä ulkomaan kielelläkin kirjoitella!)

Moision Taidesyksy

Olen tänä syksynä mukana Moision Taidesyksy-tapahtumassa. Näyttely jatkuu lähes Jouluun asti joten vielä ehtii hyvin käydä tutustumassa Moision kartanoon. Tarkemmat tiedot moisionkartano.fi

Talvisia kuvia

"Vanha kuusi"

"Luminen joki"

"Rantakoivu"

Maalausten viimeistelyä

On se aika vuodesta kun maalari joutuu totuttelemaan keinovalossa maalaamiseen. Se tietää sitä, että varsinkin isompien maalausten tekeminen menee hankalaksi koska märkä öljyväri kiiltelee ja heijastelee kun sähkövalo siihen osuu ja vasta seuraavana päivänä päivänvalossa - jos sitä on - näkee miten paljon värisävyt ovat pielessä. Tästä syystä tekee mieli etsiskellä ateljeen nurkista keskeneräisiä maalauksia joiden viimeistely onnistuu lamppujen loisteessakin varsinkin jos löytyy töitä joissa väreillä ei ole niin väliä. Maisemamaalaukset ovat vähän hankalia mutta henkilökuvat sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Kohta jo talvi tulee...

...mutta maisemapellollani auringonkukat edelleen nuokkuvat, tosin väri on muutuunut ruskeaksi ja tänään ensilumi niitä koristeli!

Kyseessähän on siis maatalouden ympäristötukeen liittyvä EU-neuvoston, -parlamentin ja -komission asetusten sekä kansallisten säädösten ja lakien ynnä valtioneuvoston ja maa-ja metsätalousministeriön asetusten mukainen pellonkäyttömuoto monimuotoisuuspelto/maisema (!). Sen verran syrjäkulmalla täällä ollaan, että tätä maisema-ihmettä ovat pääasiassa ihmetelleet vain naapurin herefordit aidan takaa joten laitanpa tänne maisemamaalarin blogiini asiasta jotain.

Muutama tuttu on kyllä surkutellut kun taiteilijalla on jäänyt auringonkukat puimatta. Ei muuten olisi vielä kasvusto puintikunnossakaan ja onneksi ei edes saa korjata mitään vaan direktiivien mukaan kasvuston saa kyntää vasta ensi keväänä. Tarkoitus on, että pellosta löytyy linnuille ruokaa talveksi ja hyvin ovat siivekkäät paikan löytäneetkin.

Tundraurpiaisia on viime päivinä ollut monisatanokkainen parvi syömäpuuhissa.

Ihan pakko laittaa tähän kuva samalta pellolta pari kuukautta sitten.

Nyt ei auta muu kuin taas totutella näihin tämänpäiväisellä kuvauslenkillä vastaan tulleisiin maisemiin kotipelloilla.

Kesäisiä kuvia

Moision kartanon taidesyksy

On tänä vuonna 11.9. - 18.12. 2016 ja kartanohan sijaitsee lähellä Elimäen kirkonkylää. Aukioloajoista en tähän hätään osaakaan juuri nyt sanoa mitään mutta netistähän löytää mitä vaan haluaa tietää. Esillä on teoksia seuraavilta tekijöiltä: Marikka Kiirikoff, Virpi Ekman, Katri Lassila, Mikko Ranki, Risto Sihvola, Matti Sirviö, Maritta Vuorinen. Ja sen vuoksi asiasta tähän kirjoitan kun tänään tuli käytyä omat maalaukset ripustamassa eli olen myös mukana.
Pari kuvaakin muistin ottaa tai tarkkaan ottaen vain kaksi kuvaa onnistui koska päivä oli todella kirkas ja syyskuun aurinko valaisi kartanon ikkunoista vähän liikaa. Maalauksiani on yläkerran aulatiloissa.

                                                 Sekä kartanon oranssissa salissa.

Lady

Vuosien varrella on tullut jonkun verran laitettua maalauksista kuvia tänne nettiin paitsi omille niin myös muille sivustoille. Sitten niitä jostain aina surffaillessa tupsahtele milloin mistäkin yhteydestä.
Yksi erikoisimmista on Kate Soho-nimisen käyttäjän tekemä Youtube-video jossa kantrilaulaja Kenny Rogers esittää Lionel Richien laulelman "Lady". Niin tuolla videolla kohdassa 0.29 - 0.35. on kuva maalauksestani! Naisfuguuri jonka mallina oli jostain kirpputorilta hankittu hattupäinen posliinifiguriini! Maalausta ei minulla ole vaan se on myyty joskus Turun näyttelystä mutta tässä videolla se siis vilahtaa!

YouTubessa on lueteltu videolla olevien maalausten tekijät.

ps. En näköjään eilen illalla ole jaksanut katsoa/kuunnella videota loppuun asti sillä kohdassa 3.07 - 3.13 on toinenkin maalaukseni. Vaalea-asuinen hattupää!

Ujo malli

                  Tänään päätin kokeilla haluaisiko kauris poseerata ihan lähikuvissa.

                                                             Eipä halunnut.

"Luoman luoma maisema"

Vaikka sitä ei täältä studioblogistani huomaakaan niin melkoisen hyvään tahtiin on tuolla atelieerissa kesän aikana maalauksia syntynyt. Ei vaan some-maailma niin paljon nappaa, että joka sutimisesta tänne jotain innostuisi päivittämään. Sitäpaitsi maalatut työt ovat menossa näyttelyyn ja on varmaan kohtuullista, että näyttelyssä kävijät ne ensimmäiseksi voivat nähdä.

Jos tähän nyt siis ei ole siveltimellä luotuja maisemia niin laitanpa kuvia millaisia maisemia syntyi kun keväällä traktorilla ja kylvökoneella rupesin maisemanluomishommaan. Yksi monista pellonkäyttömuodoista nykymaataloudessa on nimittäin sellainen kuin monimuotoisuuspelto/maisema. Siispä päätin kylvää eräälle pikkulohkolle auringonkukka/hunajakukka seosta ja nyt puintiajan jälkeen tuo peltotilkku loistaa keltaisena kun muualla alkaa jo kohta syksyn tuntua olemaan. Tässä siis P Luoman luomaa maisemaa tuolta vastarinteestä nähtynä:

Samasta paikasta zoomattuna vähän intensiivisempä näkymä, kannattaa klikata kuva suuremmaksi:

Ja ihan lähikuva vielä:

Yli parimetriseksi kasvava auringonkukka on melkoisen massiivisen näköinen kasvi:

Saapa nähdä kun tuo komeus syksyntullen ruskistuu ja repsahtaa niin mikä on sitten näky! Kasvusto on säilytettävä talven yli mutta riittääpä ainakin linnuilla syötävää näillä nurkilla.