Tätä mieltä oli tunnettu italialainen säveltäjä Giacomo Puccini. Tuntuu ihmeelliseltä miten kummassa oopperoistaan (mm La boheme, Tosca, Madama Butterfly, Turandot jne...) kuuluisa mestari olisi joutunut kriitikoiden hampaisiin niinkuin tuosta voisi päätellä!? Klassinen musiikki on aina kiehtonut - kuuntelen sitä mielestäni oikein sujuvasti - ja joskus olen eksynyt A.S. Korpisen 'pro musica classica'-sivustoille, missä on lisää säveltäjien kommentteja arvostelijoistaan. Esim. näin:
"Kriitikoiden moraaliton ammattikunta on lakkautettava"
Richard Wagner
"Minulla on aina ollut huonoa onnea niin sanottujen kriitikoiden kanssa. Kun oli myötätuntoa, ei ollut
ymmärrystä. Ja niin sanotusta ymmärryksestä ilman myötätuntoa en välitä tippaakaan"
Edvard Grieg
Vaikea on käsittää miten säveltaiteen mestarin päässä syntynyt melodia tai sävel ja sovitus on voinut jonkun mielestä olla huono tai väärä? Klassikoiden arvostelijat joutuisivat tänä päivänä outoon valoon jos olisivat näkemässä. Ilmankos Jean Sibelius onkin tokaissut: "Kriitikoille ei ole koskaan pystytetty patsasta"
Taidemaalarit ovat tunnetusti tylsiä ja tavallisia tyyppejä säveltäjiin verrattuna ja myös muihin taiteenaloihin verrattuna huonommassa asemassa kriitikoihin nähden sen vuoksi, koska säveltäjät, laulajat ja muusikot voivat konserteillaan ja äänilevyillään hurmata jopa miljoonia ihmisiä. Kirjailijoiden teoksia myydään valtavasti ja kirjastoissa ne ovat kaikkien saatavilla. Näyttelijät ja muut esiintyjät saavat televisiossa, elokuvissa jne valtavasti huomiota ja ihailua osakseen. Ja kummasti siinä kriitikon viikate tylsistyy kun on suurista tai pienistä kansansuosikeista kyse! Maalaustaiteen puolellakin sentään vanhat mestarit saavat jakamattoman suosion ja arvostelijoiden hymistelyt.
Samaa ei voi sanoa tämän ajan pennsselinheiluttajista. Näyttelyissä käy loppujen lopuksi hyvin vähän ihmisiä, vähimmillään vain sata tai pari sataa ihmistä, eikä taulujaan millään ilveellä voi saada suurten massojen nähtäväksi. Tämähän ei kuitenkaan estä kriitikoita käyttämästä mediaa hyväkseen oman sädekehänsä kirkastamiseen. Homma menee niin, että veronmaksajien rahoilla koulutetut ja näyttelyitä pitävät apurahataiteilijat - nämä tämän ajan isot vauvat joita paijataan eikä heiltä juuri mitään vaadita - ylenpalttisesti kehutaan. Kansahan ei mitään tiedä eikä asia juuri ketään tunnu edes kiinnostavan. Aivan se ja sama!
Mutta kun joku omalla kustannuksellaan tekee taidetta ja omalla vastuullaan pitää näyttelyä ja yrittää vielä maksettuja galleriavuokria ja näyttelymaksuja saada taulumyynnillä takaisin niin siihenkin saumaan katsoo kriitikko voivansa iskeä lusikkansa soppaan ja haukkua koko homman! Sanomalehdessä oikein ja tuhansille lukijoille "oikeaa" tietoa! Todella yksipuolista tiedonvälitystä. Onneksi ei laatulehdissä enää onnistu mutta pikkukaupunkien juorulehdissä menee läpi. Millä tahansa muulla alalla tällaista pidettäisiin vähintäänkin epäreiluna meininkinä. Kriitikko haluaa varastaa koko shown. Se on se kateus ja huomionkipeys. Tietämättömän ihmisen varmuudella voi luulla tietävänsä muidenkin asiat paremmin kuin muut ihmiset itse.
Nykyään kaiken tekemisen yllä leijuu ihmeellinen haukkumisen ja arvostelun kulttuuri ja epäonnistumisen pelko vaivaa monia. Mielestäni taiteeseen kuuluu vain kannustaminen koska huono taide ei ole kenellekään vahingollista tai vaarallista ja hyvä taide taas ahdistaa vain kateellisia.
Kritiikistä ja kriitikoista ei siis todellakaan saa eikä pidä välittää vaikka monella kehutulla mestarilla tuntuukin nousevan se kuuluisa kusi päähän ja moni haukuttu reppana on aivan hukassa yrittäessään toteuttaa sitten niitä vieraiden ihmisten hänen päähänsä takomia ajatuksia.
Säveltäjä Puccinin aikoihin verrattuna nykyaikana on monin verroin enemmän kaikenlaista hyödytöntä ja varmaan lienee jo hyödyttömämpiä ammattejakin kuin kriitikko kuten vaikkapa..........hmm........nooh.....
ei nyt tähän hätään tule mitään mieleen.
Itse puolestani teen maalauksia - ja kirjoittelen näitä juttujani - itseoppineen maalaistollon tiedoilla ja varmuudella! No, rehellisiä kun ollaan niin olenhan ylioppilas ym mutta jos sanonta 'kokenut kaiken tietää' pitää vielä paikkansa niin öljyvärimaalauksesta ja näyttelyiden pitämisestä uskoisin jotain tietäväni, kokemuksia ainakin on. Paljon hyviä mutta joku vähemmän hyväkin on sattunut kohdalle. On hieno asia kun ihminen jostain taiteenlajista tai teoksista tykkää. Ja jos joku sitten ei tykkää niin se on kokonaan hänen oma ongelmansa ja on hyödytöntä sillä asialla muita vaivata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti