Maalarin maaliskuu -Painter's March

Maaliskuu on aina ollut itselleni todella hyvää maalausaikaa. Johtuu siitä, että valoa on niin paljon aamusta alkuiltaan. Kun ateljeen ikkunan alla on vielä heijastavaa lunta on sisällä entistäkin valoisampaa. Ulkona ei sitäpaitsi pehmeässä lumessa mihinkään pääsekään edes suksilla joten on parempi odotella aikaa kun maa alkaa paljastua ja huhtikuussa maisema on muutenkin väreiltään hienostuneen sävyinen kun liika vihreys ei vielä häiritse. Mutta syntyy niitä kesäkuvia talvellakin. Kuvista tai ulkomuistista. Tässä kolme talven aikana maalattua.

To me March has always been really good time for painting.  It's because there's so much light from early morning to early evening. When there's still reflecting snow down by the atelier windows it's even more full of light inside. Because of the soft snow you can't now get anywhere outside. Not even with skis. So it's better to wait until all the snow has melted away and in April the landscape is filled with more sophisticated colors and there is not too much green shades. But summer landscapes can be completed even in the wintertime. Either from photos or from memory. Here's three examples.

Pauli Luoma 2011

                                                           Pauli luoma   2012

Pauli Luoma  2012

Guggenheimia pukkaa

Euroopan merkitystä ja vaikutusta maalaustaiteen historiaan ei varmaan mikään koskaan ylitä. Venäjä on maalaustaiteessakin suurvalta, nykyään siellä tosin lienee vain takana loistava menneisyys. Ja kiinalaiset, he ovat mestareita vain muiden matkimisessa.
Viimeisen sadan vuoden aikana ovat eurooppalaista menoa kuitenkin hallinneet kaikenmaailman kahjot ja sotia on ollut lähes kaiken aikaa vireillä jossain päin ja välillä on oikein kunnolla melskattu. Kansat tappaneet toisiaan ja hullut johtajat sortaneet omiaan. Taiteessakin tällainen meno on näkynyt kaikessa rujoudessaan ja rumuudessaan. Rautaesiripun itäpuoli ei liene ollut kovin inspiroiva ympäristö taiteilijoille eikä länsipuolen lähinnä kai viinistä ja vasemmistolaisuudesta käyttövoimansa ammentanut taide ole maailmaa mullistanut.
On kuitenkin olemassa maanosa, missä taide on saanut kehittyä rauhallisemmissa oloissa. Sehän on tämä niin monen suomalaisenkin inhokki Amerikan Yhdysvallat. Siellä ei yli sataanviiteenkymmeneen vuoteen ole varsinaisesti sodittu ja yhteiskuntarakenteita tuhottu Euroopan tyyliin vaikka kieltämättä täydellinen vapaus, demokratia ja taalavetoinen systeemi on aiheuttanut omat lieveilmiönsä. Maanosan vauraus on kuitenkin mahdollistanut sen, että taiteilijoillakin on mennyt paremmin. Amerikkalaisen maalarin ei ole maalatessaan tarvinnut pähkäillä sitä, mistä kriitikot ja apurahanjakajat tykkäisivät vaan taloudellinen riippumattomuus on antanut luomisenvapauden. Ja tulosta on syntynyt.
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että maalaustaiteen terävin huippu on sotien jälkeen siirtynyt Atlantin taakse.
Abstrakti ekspressionismi ja sen edustajat kuten Jackson Pollock, Mark Rothko jne ovat kaikille tuttuja ja tunnustettuja. Vielä tunnetumpia lienevät pop-taiteen edustajat Rauschenberg, Warhol, Lichtenstein, Johns, Bourgeois. Minimalistinen taide syntyi Yhdysvalloissa 60-luvulla. Abstraktin taiteen vastareaktiona siellä syntyi hyper- ja fotorealismi jne jne...
Se, miten tämä mielestäni liittyy Guggeheimin putiikkiin on se, että se omistaa tätä tämän hetken ykköstaidetta niin valtavat määrät ja pystyy tuomaan sitä ihmisten nähtäväksi ja nautittavaksi eri puolilla maailmaa. Nyt kun Suomeen ollaan "toimipistettä" tuomassa niin luulisi kaikkien taiteenystävien riemusta kiljahdellen odottavan sitä mutta vielä mitä! Naama kurtussa vastustetaan, taiteilijat tietenkin - kateellisia kun ovat - etunenässä!
Täällä Haminassahan on jo Google joten Helsinkiinkin pitäisi saada edes Guggenheim. Ei tosin suomalaisten veronmaksajien rahoilla vaan sijoittajien. Jos se on niin hyvä bisnes kuin kerrotaan niin luulisi rahamiesten ja- naisten suorastaan hinkuvan hommaan mukaan.

Näyttely: Galleria Galilei, Turku, 8.3.-15.4.2012

Näyttely valmistuu....

Ateljeen siistimpi pääty on täyttynyt valmiista maalauksista. Syytä onkin sillä avajaiset Galleria Galileissa 

( Linnankatu 33 , Turku ) ovat 8.3. !

Siveltimen hoito

Tarinan mukaan joku oli mennyt möläyttämään tunnetulle norjalaiselle taidemaalari Munchille, että kannattaako niitä tauluja enää maalailla kun kamerakin on keksitty! Edvard oli vastannut, että eihän kameralla voi kuvata muuta kuin sen minkä muutenkin näkee mutta maalaussiveltimen avulla voi päästä vaikka taivaaseen tai vaikkapa helvettiin jos niin haluaa.
Kameroista en tiedä mutta kyllä suti eli pensseli eli sivellin on itsellenikin tärkein työkalu vaikka olenkin lähinnä kaunotaiteilija ja taivaanrannanmaalari eivätkä nuo pimeyden ytimet ym sen sortin paikat kiinnosta. Sitä olen ihmetellyt kun taiteilijain ateljeissa perinteisesti on ( rekvisiittana ? ) purnukoissa pystyssä tohottavia pensseleitä kasapäin! Itselläni on vain se kourallinen joka päivittäin kulkee mukanani maalaamaan ja pesuun ja vaikka ne eivät niin kauhean kalliita olekaan niin siveltimistä kannattaa pitää huolta. On siitä harvinainen esine, että paljon käytettynä senkun vain paranee. Esim. jos haluaa tehdä niin siistiä jälkeä ettei siveltimen jälkeä näy niin siihen tarvitaan leveä lattasivellin jonka harjakset ovat päästä käytössä hioutuneet pehmeiksi ja joustaviksi. "Pakasta otettu" suti jättää aina omat jälkensä.

                                               
Kuvassa oleva Dalon-sivellin on ollut kovassa käytössä yli viisitoista vuotta mutta on parempi kuin uusi, mitä nyt varren maalipinta on karissut. Käytän lähes pelkästään siveltimiä joissa on synteettinen kuitu sillä ne ovat kestävämpiä. Tässä tulee joitain omia kokemuksiani miten siveltimet saa kestämään ja tämä koskee tietysti vain omaa maalaustyyliäni.

1. Maalatessa siveltimen ja kankaan välissä tulee aina olla värikerros eli maalia. Oljyvärimaalaushan on juuri sitä, että siveltimellä muovaillaan värikerroksen avulla muodot ja niiden värisävyt. Tämän ohjeen löysin joskus 80-luvun lopulla kun idyllisessä Haminan kaupunginkirjastossa osui käteeni tunnetun amer. muotokuva- ja asetelmamaalari David A. Leffelin teos 'Oil Painting Secrets from A Master'. Kankaan hinkkaaminen pensselillä on kankaan hinkkaamista pensselillä ja jos sen tekee vielä vastakarvaan niin se syö sutia. Palettiveistä kannattaa kokeilla!
2.Siveltimiä ei saa pestä tärpätillä sillä se haurastuttaa harjakset ja tärpätissä huljuttelu nimenomaan vie pigmenttejä sutiin juuriaan myöten. Vaikka olisi kuinka hajutonta niin tärpätti on liuotin ja imeytyy ihoon ja kuivaessaan kaasuuntuu hengitysilmaan ja minne ne tärpättipesuliuokset joutuvat? Kun ei vain lavuaarista viemäriin? Itse pesen siveltimet mäntysaippualiuoksella. Se on tehokasta, edullista ja turvallistakin.
3.Ennen maalaamista kastelen siveltimet laihassa mäntynesteliuoksessa ja kuivaan riittävästi, että maalaaminen onnistuu mutta kun siveltimen ydin on kostea niin se hylkii öljyväriä eikä siveltimeen sisään koskaan edes pääse maalia.
4.Varmin konsti on kun maalaamisen jälkeen muistaa aina pestä työkalunsa - myös ne lattialle pudonneet ja tavaroiden sekaan hävinneet! Kun pestyt pensselit kastaa mäntynesteliuoksessa niin niitä voi muodon säilyttämiseksi muotoilla muotoonsa ja jättää näin "tärkättynä" kuivumaan.

Näillä konsteilla olen mielestäni saanut siveltimien käyttöikää pidennettyä huomattavasti. Maalausjälkeään ei onneksi tarvitse itse ruveta kommentoimaan...  :)

Maalauskankaista

Täytyy tunnustaa, että itselläni on paha tapa tilaisuuden tullen kurkistaa näytteillä tai esillä olevien öljyvärimaalausten taakse! Olen kiinnostunut materiaaleista joille työ on tehty ja joskus on ollut pettymys huomata, että nimekäskin taiteilija voi tehdä hintavan työn kerrassaan kelvottomalle kankaalle.
Jos vain harrastelee ja tekee omaksi iloksi ilman myyntitarkoitusta niin on aivan sama vaikka piirtelee lumeen - nythän siihen on taas hyvät mahdollisuudet - mutta jos valmistaa taidetta myyntiin niin maalauskankaan on ehdottomasti kestettävä paljon muutakin kuin tiukkoja katseita.

Taidetarvikeliikkeet pitävät yleensä valikoimissaan halpoja puuvillakankaita koska ne menevät kaupaksi mutta puuvilla ei ole kestävä materiaali. Pellavaa sen olla pitää. Pellavan erottaa siitä, että se on takaa suurinpiirtein hiekan väristä ja loimi ja kude erottuvat selvästi.

Tässä kuvassa on hienompi ja karkeampi pellava. Lisäksi puuvillan ja pellavan erottaa siitä, että puuvilla repeää niin että rapsahtaa mutta pellavaa ei lujanäppisinkään saa repäistyä.  

Jos maalaa myyntitarkoituksessa niin kannattaa ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi ja hankkia ly-tunnus.Silloin voi tukkuliikkeestä (esim. Raamarit tai Tempera ) hankkia laadukkaampia kankaita tukkuhintaan. Tukkumyyjältä saa myös kaikista tarvikkeista tuoteselosteet ja käyttöohjeet sekä esim. maalausaineiden turvallisuusohjeet. Niitä on muuten vaikea löytää mistään. Taidemaailmassa taiteilijoiden ryhtyminen yrittäjäksi on ollut huonossa huudossa mutta järjen käyttöhän on aina sallittu ja kun voiton ja rikastumisen mahdollisuus on sitäpaitsi lähes olematon niin ei pitäisi ketään vaivata.

Maalauspellava kuuluu pohjustaa ja omasta mielestäni niin sileäksi, ettei kankaan rakenne näy valmiissa työssä. Muuten maalaus näyttää teolliselta tuotteelta. 3 - 4 kerrosta gessoa takaa sileyden, pienempiin töihin voi käyttää muotokuvapellavaa niin pääsee vähemmällä pohjustuksella.

Kun itse tekee niin tietää mitä tekee ja tämä koskee siis myös maalauspohjan valmistamista. Tähän vielä lyhyesti pellavan pingotuksesta kiilapuille: ensin tarvitaan mäntypuista oksatonta kiilalistaa jonka liitokset ovat  niin jämptit, etteivät ne liiku pingotustyössä ja kasaaminen onnistuu vain puunuijalla. Kaiken a ja o on, että kulmat ovat suorassa. Muuten kangas menee kurttuun ja kehystämisessäkin tulee ylitsepääsemätön ongelma.

Otetaan siis ristimitta.

Kankaan nitominen aloitetaan pidempien sivujen keskeltä.

Seuraavaksi niitataan lyhyet sivut keskeltä.

Tämän jälkeen pidempiä sivuja nidotaan vuorotellen kulmiin päin.

Kun pidempien ja lyhempien sivujen niittaamaton osa on samanpituinen, voidaan ne nitoa vastakkaisilta puolilta missä järjestyksessä hyvänsä. Lopuksi kiilat koloihinsa mutta niillä ei kangasta enää kiristetä vaan kankaan tulee olla tasaisen tiukka jo nitomisen jälkeen.

Itse olen lähes parikymmentä vuotta maalannut useimmat työni mustalla gessolla pohjustetulle kankaalle ja nykyään onnistuu monta kertaa jo 'alla prima' eli kerralla valmiiksi. Tai sitten pohjamaalaan kankaan tärpättilaseerauksella sopivan sävyiseksi tulevan työn sävyjä silmälläpitäen. Tai jos tietää, että tulee päällemaalausta tai työ muuten edistyy hitaasti niin on hyvä olla pohjalla laihempi maalikerros.

Pohjustuskerroksissa käytän valkoista gessoa ja vain viimeinen silaus mustalla koska se on paljon kalliimpaa. Moneen kertaan pohjustettuna ja välillä hiottuna maalauskankaasta saa todella sileän mutta myös liukkaan ja sen vuoksi se on syytä ennen maalausta vielä hioa hienolla hiomapaperilla niin johan väri tarttuu ja pysyy.

                                  

Something from my favorite painters...

Loppuvuoden juhlapyhät alkavat kohta olla vietettynä ja arki koittaa. Ateljeen nurkat ja seinät ovat onneksi täynnä enemmän ja vähemmän keskeneräisiä syyskaudella aloitettuja maalauksia ja niitä voi innolla ruveta viimeistelemään. Tässähän kohta on päivänvaloakin taas enemmän tarjolla kun kevättä kohti mennään.

Soon the holiday season is over and normal weekdays are ahead. Happily the walls and corners of my atelier are full of unfinished paintings started during the autumn so I can eagerly begin to finish them. It's a good thing that there is soon more and more daylight here in Finland as we are heading towards the springtime.

                                                                       

Vaikka syksy ja alkutalvi on ollutkin  sateinen ja pimeä niin  useampi erinomainen ja tunnelmallinen auringonnousu on näille viikoille osunut. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ateljeeni ympärillä riittää vaihtelevia ja monipuolisia maisemia loputtomiin senkun ovesta ulos astelee. Tässä aamutunnelma ja joulun 'välipäivien' lumet  Lehmäkujan pellon reunalta.

Tällaisena sydäntalvena voi maisema olla välillä täynnä lämmintä valoa.

Taide on vakava asia...vähän turhankin vakava...

Mistä lie johtuu mutta semmoinen kuva on päässyt syntymään, että kuvataidemaailmassa ei juuri huumorinkukka pääse kukkimaan. Tai niinhän se asia on, että kun taideinstituutioita ja elitististä nykytaidemaailmaa ja taidebyrokratiaa ylläpidetään yhteisin varovaroin niin ei siinä kannata suuremmin ruveta riekkumaan ja ilakoimaan, taidemaailman imago kun suuren yleisön mielestä ei taida olla ihan huipussaan muutenkaan.
Ja onhan se niin tyypillistä ja jotenkin luontevaa olla Suomessa taiteilijana negatiivinen ja yhteiskuntakriittinen, aina naama kurtussa, niinkuin nyt ihmisten ja maailman murheet ei olisi jo muutenkin kaikkien tiedossa!

Taide-elämässäkään ei tällä hetkellä niin kovin hyvin mene, onkohan koskaan mennytkään ja tarvitseeko edes mennä jos taidetta kuitenkin syntyy. Silloin kuitenkin menee todella huonosti jos alkavat olla vitsit vähissä joten tuli ajatus laittaa tähän mieleen jääneitä taide/taiteilija-aiheisia puujalkavitsejä. Yhtään supisuomalaista taidevitsiä ei tule mieleen. Jos joku tietää niin olisi mukava kuulla.

Siispä:                                                           :)   :)   :)

Muuan herrasmies oli tilannut taidemaalari Picassolta muotokuvan vaimostaan. Valmis työ ei kuitenkaan tilaajaa miellyttänyt koska se ei hänen mielestään ollut ollenkaan vaimon näköinen. Kun herra valitti asiasta Picassolle, kysyi taiteilija, miltä herran vaimo tämän mielestä sitten näyttää. Silloin herramme kaivoi povitaskustaan valokuvan vaimostaan ja ojensi sen taiteilijalle ja sanoi "Tältä vaimoni näyttää"
Picasso tutki valokuvaa hetken, ojensi sen takaisin ja totesi: "Onpas hän pieni"

                                                                    :)   :)   :)

Pikkupojat olivat taidemuseossa eksyneet modernin taiteen osastolle, jolloin toinen heistä pelästyi ja sanoi:
"Mennään äkkiä pois täältä. Jos joku näkee niin luulee, että me ollan nää tehty".

                                                                      :)   :)   :)

Taiteilija kyseli gallerianpitäjältä, olivatko kävijät kiinnostuneet hänen maalauksistaan. Galleristi vastasi, että hänellä on sekä hyviä että ilmeisesti huonoja uutisia." Hyvä uutinen on se kun eräs herra tiedusteli nousisiko maalausten arvo taiteilijan poismenon jälkeen ja kun vastasin, että aivan varmasti niin hän osti viisitoista maalausta"
"Sepä hienoa" innostui taiteilija ja kysyi "Entäs ne huonot uutiset?".  "No... se tyyppi oli lääkärisi" vastasi galleristi...

                                                                     :)   :)   :)

Taiteilija oli jonkun aikaa maalannut naisen alastonkuvaa ja yhtenä päivänä kun malli oli valmistautumassa taas poseeraamaan tuli flunssainen taiteilija paikalle ja valitteli, ettei nyt jaksakaan maalata vaan menee juomaan jotain lämmintä. Avulias malli sanoi voivansa valmistaa juoman ja voisi itsekin nauttia kupillisen.
Kun he istuivat juomien ääressä rupattelemassa, alkoi ovelta kuulua saapuvan ihmisen ääntä. Taiteilija tunsi tulijan jo äänien perusteella ja sanoi hätääntyneenä mallitytölleen "Se on vaimoni, riisu äkkiä vaatteesi"

                                                                    :)   :)   :)

"Teen aina sitä mitä en osaa tehdä siksi, että mahdollisesti oppisin tekemään sen!"
                                                                                               Pablo Picasso

                                                                   :)   :)   :)

Paras tapa saada selville onko moderni maalaus valmis on koskettaa sitä. Jos maali on kuiva niin työ on valmis!

                                                                  :)   :)   :)

Opettaja oli antanut tehtäväksi piirtää lehmän syömässä pellolla ruohoa mutta pikku-Kalle palautti tyhjän valkoisen arkin. "Eihän tässä näy mitään ruohoa" ihmetteli opettaja. "No kun se lehmä on syönyt kaiken ruohon" vastasi pikki-Kalle. "Missä se lehmä sitten on?" kysyi opettaja. " Sitä ei huvittanut olla pellolla kun siellä ei ollut mitään ruokaa niin se meni jo navetalle" ilmoitti Kalle!

                                                                   :)   :)   :)

Taiteilija esitteli galleriassa kiinnostuneen tuntuiselle rouvalle moderneja maalauksiaan. Työt olivat niin voimakkaan värisiä ja roiskimalla tehtyjä, että taiteenystävä kysymään taiteilijalta mistä hän saa aiheet töihinsä.
" Saan aiheet maalauksiini siitä, mitä tunnen sisälläni" oli vastaus johon rouva että "Oletteko kokeilleet Alka-Seltzeriä?"

                                                                 :)   :)   :)